Tervetuloa jälleen lukemaan Myllytalojen tarinaa. Tällä kertaa kertojana on itse Petteri Myllytalo, sillä hän saapui juuri yliopistoon. Tähän jaksoon ollaankin tiivistetty koko opiskelu-vuosi (eli 4 vuotta!), joten ei muuta kun lukemaan!
Tässä sitä nyt ollaan, nuorena aikuisena yliopiston edessä. Pitäisköhän mun mennä ostamaan vielä kravaatti tähän pukuuni, jotta kaikki opettajat varmasti näkisivät, että olen kympin oppilas?
Asuntolaanhan minä muutin, kun ei rahaa ollut (vielä) tarpeeksi oman kämpän vuokraukseen. Mut ehkä sitten kun löydän "sen oikean" me muutetaan yhdessä omaan kämppään.
Oih! Asuntolaan alkoi virrata muitakin asukkeja, mutta uulalaa! Tässäpä vasta hyvännäköinen nuori nainen! Ujo olen, mutta tälle tytölle menisin juttelemaan, vaikka mikä olisi. Kättelin häntä ovella ja esittäydyin: -Hei, minun nimeni on Petteri Myllytalo, entäpäs sinun? -Hei vaan, olen Aliisa Santala! Tyttö vastasi ja katsoi minua suoraan silmiin.
Otin huoneeni aivan oven läheltä, ja asuntolan ruokalakin oli aivan vieressä. Näköjään myös Aliisa varasi läheltä huoneen. Tälläiseksi sisustin pienen huoneeni, ja menin oitis tietokoneelle valitsemaan pääaineen. Olin aiemmin keskustellut opinnon ohjaajan kanssa ja sanonut että haluaisin isona rikosuran huipulle, joten opo suositteli minun opiskelevan kirjallisuutta. Niimpä otin sen ja aloin heti kirjoittaa lopputyötä.
Olin hankkinut mietintämyssyn avuksi opiskeluun, ja kun näin Aliisan tulevan ruokalaan kiiruhdin heti tervehtimään häntä. Tietysti unohdin myssyn päähän. -Hei Aliisa! Huusin. -Ai hei, Petterikös sinä olit? -Juu, olen. No mites, oletko vielä valinnut pääainetta? -Juu, valitsin juuri äsken, Aliisa sanoi. -Niin minäkin! Otin kirjallisuuden, entäpä sinä? -Valitsin biologian, koska haluaisin jatkossa toimia luonnontieteilijän uralla. -Kuulostaa mielenkiintoiselta, sanoin. Sitten istuimme alas, ja jatkoimme juttelemista. (Ja Petteri otti myssyn pois)
(eiks niist tuliskin hyvän näkönen pari? :D) Lähdimme Aliisan kanssa molemmat luennoille, mutta sovimme että iltapäivällä kohtaisimme jälleen ulkona. Poreammeessa! Taidankin luennon sijaan mennä kuntosalille!
Ilta-päivä tuli. Istuimme aluksi aivan eri kulmissa Aliisan kanssa, mutta sitten Aliisa sanoi: -Petteri, tules tännepäin. Aivan kuin sinulla olisi saman väriset silmät kuin isoisoisoäitini serkun anopin kaimalla. Menin lähemmäs ja tutkimme toistemme silmiä. -Sinulla on Aliisa kauniit silmät, sain sanotukseni. -Ja sinulla pehmeät hartiat, Aliisa sanoi ja kietoi kätensä hartioilleni, ja minä hänen. Siinä vain istuimme hiljaa. Tunnelma alkoi kuumeta, ja sydämmeni sulaa. Luulen, että olen rakastunut.
Sitten Aliisan oli lähdettävä, ja minä jäin ammeeseen miettimään hieman asioita. Katsoin vielä viimeisen kerran Aliisaa kun hän oli lähdössä ja mietein. -Aliisasta tulkoopi minun vaimoni. Ja niin olin varma...
Ja nyt kun olin varma ja tiesin myös, että Aliisan tunteet olivat jotakuinkin samanlaiset otin taksin ja rahat kouraani ja muutin omalle tontille! Rahaa minulla oli melkein 10 000 simoleonia koossa. Lukukauttakin oli kestänyt vasta puoli vuotta. Astellessa uuteen IHANAAN kotiini mietein, että voiko tämä olla näin helppoa? Mitä niin hyvää olen tehnyt, että sain Aliisan? Ja vielä niin nopeasti!
Näin talo sisustettiin sisältä. Ehkä vielä vähän autio, mutta jos sen korvaisi joku ihana nainen? Siittä olisi otettava selvää, ja kutsua Aliisa treffeille. Ehkä ne olisivat ne treffit, jotka jatkuisivat koko elämän? Toivon vaan niin.
Vihdoin Aliisa saapui ja minä heittäydyin polvilleni hänen eteen ja lauloin niin kovaa, että luultavasti koko Sim City kuuli. -Oi Aliisa, kuin kirkkain aurinko! Et tiedä sitä ilon määrää, jonka koen kun sinut vain nään! Niimpä kysyn, muutatko kanssain asumaan, ehkä joskus myös naimisiin, sillä Aliisaaa, sä kaikkeni oot! -Oi Petteri, Aliisa sanoi kyynel silmäkulmassa. -Tahdon! Tahdon muuttaa kanssasi tänne! Aliisa huudahti. Ja halasimme, ja Aliisa antoi 1000 simoleonia meidän talomme hyväksi.
Loppu treffi aikanamme pidimme hauskaa, leikien kaikkia leikkejä ja nauttien toisiemme seurasta. Rakastimme molemmat vesi-ilmapalloja! Ja toki myös toisiamme.
No, me olemme molemmat jo eläneet lapsuutemme, ja ehkä oli aika siirtyä aikuisten leikkeihin. Eka kertamme oikeasti oli valokuvaus kopissa! Ei järin romanttista, mutta 100 kertaa hauskempaa! Tai mistäs minä sen tiedän? Ehkä illalla testailemme myös sänkyä.
Heheehee! Ja myös sohvaa!!! Aliisa on aivan hulluna muhun, ja mä häneen. Täytyyhän meidän muistaa silti opiskellakkin, mutta nyt ei ollut sen aika! (huomaa vaihtunut Aliisan tyyli)
Olimme menneet jo kihloihinkin ja kotona järjestäisimme häät. Äiti ja isä kotona tiesivät kyllä Aliisasta, mutta häntä tavanneet he eivät olleet. Olin kuulemma saanut pikkusisko Päivin. Harmi, että nään hänet vasta kahden vuoden päästä kun sen verran opiskeluja oli jäljellä.
Kyllä on iso Petterin kala, mutta niin myös maha. Kun pihalle ostettiin lampi, alettiin me Aliisan kanssa popsia herkullisia ruokia, ja ne hieman lihottivat. No mikäs siinä, ainakin Aliisa sanoi minun olevan vain mukavan pehmeä. Ja kun ei kuntoilu kiinnosta.
Myös Aliisasta tuli mukavan muhkea :D Ei auttanut, vaikka neiti popsikin paljon tomaatteja omasta maasta. Hänen oli kuulemma pakko saada kultainen ansiomerkki puutarhan hoidosta, ennen kuin me muutettaisiin takaisin lapsuuteni kotiin, koska Aliisalla oli paineita. Paineita äidistäni! Hän pelkäsi että Lyyli ei hyväksyisi häntä, jos hän ei olisi täydellinen kaikessa. Mutta eihän meidän Lyyli sellainen ole!
Yöllä kun minä olin mennyt jo nukkumaan, Aliisa hiippaili salaa pihalle. Kuntoilemaan! Ehkäpä nuorilla naisilla on vain niin paljon ulkonäkö-paineita että hänen oli pakko. Minä kyllä pidän kurvikkaista naisista, koska se tuo aina mieleeni ne kauniit Italian kukkulat, joita Lyyli minulle esitteli, kun olin vasta vauva.
Minä aloin myös maalaamaan, ja Aliisa innostui kirjoittelemaan romaania. Hän halusi sen valmiiksi, ennen kuin yliopisto aika loppuisi, mutta se tulikin ihan parissa päivässä valmiiksi. Kirja -Yliopisto Päivien Viemää myi kuin maailmaankuulu romaani, mutta Aliisalle rahaa annettiin vain 2280 simoleonia.
Päivämme sujuivat kutakuinkin aika leppoisasti. Aliisa aloitti joogaamisen, ja minä (mr.nudisti 2007) otin vieläkin inan rennommin heittämällä kuteet nurkaan. Aliisa hieman järkyttyi, kun ei huomannut minua takanaan ja kyykistyi katsomaan juuri sinne. No, toivottavasti sekin vain syvensi suhdettamme x ) Lukukausia oli kulunut jo 2 kokonaista vuotta, ja molemmat saivat aina 5 arvosanoja.
Ostimme myös kivan vihreän auton, jolla lähdimme kaupunkiin ruoka-ostoksille, ja etsimme myös yhdessä salaseuran jäseniä, mutta luovutimme aika pian. Ei me mitään seuroja tarvita!
Kolmas opiskelu vuosi alkoi, ja ensilumi tuli nyt tännekkin.
Aliisa vaihtoi sen kesämekkonsa pois, hieman lämpimämpiin vaatteisiin.
Ja teki oikein nätin meikin! Kyllä Aliisani näyttää nyt ihanalta! Itseasiassa niin ihanalta, että meikki antaa anteeksi pienet kasvovirheet.
Talvikin hurahti nopeasti, mutta oli aika koominen näky, kun keskellä lumihankea sula lammikko. Kun yleensä se on jäässä, mutta nyt ainakin saatiin taas kunnon kala aterioita Aliisan kanssa!
Opein puhumaan äitini ja isäni tapaan myös kasveille. Olin saanut kultaisen ansiomerkin! Ostimme myös muutaman hedelmäpuun ja puutarhamme kukoisti!
Aliisa soitti puutarhakerholle, ja osti sieltä varmuuden vuoksi antiviheriiniä, koska hän pelkäsi minun nyt muuttuvan vihersimiksi, eikä hän halunnut kasvia miehekseen. Samalla pyysimme myös arviota puutarhasta ja pääsimmekin puutarhakerhoon hyvin arvosanoin, ja saimme myös 1000 simoleonia, mutta emme toivomuslähdettä.
Nyt aloimme Aliisan kanssa opiskella vieläkin ahkerammin, sillä 4 (eli viimeinen) yliopisto vuosi oli alkamassa. Tosin Aliisa tulee puolivuotta minua jäljessä.
Olin kutsunut vanhempani kylään ja Aliisakin tutustui heihin. Itseasiassa Aliisa ystävystyi Lyyli äitini kanssa!
Väliosa: VIIKATEMIEHEN TULISEN KIIREINEN PÄIVÄ
Oli kuuma kevät päivä, ja minulla oli ollut paljon tekemistä, enkä huomannut ollenkaan kuumettani. Pelästyin sitä, ja viimeisillä rahoillani rakensin uima-altaan viilentymiseen (takana) juuri kun oli pääsemässä tikkaille SYTYIN PALAMAAN! Mitään ei ollut tehtävissä, Aliisa oli asentamassa varashälytintä uuteen autoomme, joten olin yksin kotona!
Olin pelkkää tomua vaan... Viikatemies tuli vain lisäämään minut mustalle listalle, joten hei hei, julma maailma!
Vai jossen vielä tänään sanoisikaan sitä!? Kuin onnen kauppaa, Aliisa kerkesi paikalle viime sekunnilla, ja sai arvata. Arvata minun henkeni edestä.
Onneksi Aliisa onnistui, ja minut palautettiin elävien kirjoihin. Kuitenkin Aliisan teolla oli oma hintansa, sillä nyt hän oli itse tulessa!
Aliisa menetti henkensä, vaikka kuinka hänta koitin sammuttaa! Oli jo liian myöhäistä, ja viikatemies palasi jälleen tontille.
Onneksi kuitenkin myös minä sain mahdollisuuden arvata Aliisan puolesta, ja viikatemiehen harmiksi, minun onneksi ONNISTUIN! Nyt sain Aliisani takaisin! Mutta meillä oli nyt muitakin ongelmia...
...Nimittäin pihamme oli täynnä pieniä paloja, jotka olivat yltymässä roihuavaksi tuli-helvetiksi! Pian meiltä menisi talokin alta, kun palokuntaa ei saatu paikalle mitenkään!
Sammutimme paloja parhaamme mukaan, mutta niin kuin kuvasta näkyy, se oli aika vaativaa. Paljon me menetettiin, 3 ystävää, mutta itse kuitenkin säästyimme, vaikka molemmat sytyimme vielä kerran uudestaan palamaan, mutta siitäkin selviydyttiin!
Oli se tuhoisa palo, viikatemies joutui vierailemaan tontilamme muutaman tunnin sisällä jopa 7 kertaa! Mm. minun ja Alisan rakas ystävä kuoli, joka oli vierailemassa tontilla. 2 muuta olivat jotakin ohikulkijoita, jotka olivat tulleet kauhistelemaan paloa. Heidän hautakivet me hävitettiin.
Kaiken tämän kukkuraksi, Aliisa menetti vielä järkensäkkin. Hänen julma isoveli oli aina peloitellut tulella, ja siksi tuli oli Aliisalle pelottava ja arka asia.
Kun olimme siivonneet tuhon jäljet, otimme loppuillan rennosti. Ihan Aliisan hermojenkin takia. Jatkossa tarvii pitää omasta sisäisestä lämpötilastaan huoli! Miettikkää, kaikki tuo edellinen aiheutui vain minun pienestä kuumeestani! No, nyt kai on vain paras unohtaa asia ja keskittyä opiskeluun, sillä minun viimeinen koe olisi huomenna!
Seuraavana päivänä halusin olla yksin ja rauhassa ennen suurta koetta. Aika kului nopeasti, ja huomasin kellon olevan jo niin paljon, että aloitin matkani kohti yliopistoa. Tässä olisi minun hetkeni näyttää, miten hyvä minä oikeasti olen!
Tulin kokeestani ja äitini sieltä jo soittelikin ja kysyi: -Miten koe meni? -AIVAN LOISTAVASTI! Sain päästötodistukseen viitosen! (paras) kiljuin puhelimeen ja kutsuin äidin ja isän valmistujaisjuhliini.
Aliisa oli kuullut kiljuntani ja hyppäsi kaulaani ja onitteli arvosanani johdosta.
Juhlista tulikin todella onnistuneet! Paikalle oltiin kutsuttu myös baarimikko, ja Aliisa miksasi loistavaa musiikkia, jonka tahdissa me jorattiin. Eikä kokossa ja ilotulitteissakaan säästelty!
Ja sitten kasvoin aikuiseksi! (ensi kerralla näätte tarkempia kuvia siittä, miltä näyttää aikuinen Petteri)
Illan päätteeksi taksi tuli hakemaan minut takaisin kotiin. Juhlani lopputulos oli: Tunnelma katossa!
Harmikseni Aliisan oli jäätävä vielä puoleksi vuodeksi yliopistolle, vaikka olisin halunnut hänet heti kanssani kotiin. Aliisa kuitenkin aloitti meditoinnin, ja siksi tuntui, kuin loppukoe olisi ollut aikaisemmin.
Myös Aliisa järjesti itselleen valmistujaisjuhlat, joiden lopputulos oli ihan hyvä. Sen jälkeen hän kasvoi aikuiseksi, ja lähti kotiin. Nyt saamme toisemme kotona, mutta miten yhteiselo virallisesti alkaa sujua? Ja entäpä Myllytalojen talo, eikös se on aika pieni 5 henkilölle? Siittä seuraavassa osassa :D
Komenttia, kiitos <3
Kommentit