Hei jälleen. Voitte kai jo arvata, mitä olen menossa tekemään... Aivan. Etsimään miehiä. Tälläkertaa saavuin tälläiseeseen paikkaan nimeltä Valkoinen Ruusu. Kaunis nimi, mutta toivottavasti täällä olisi myös kauniita miehiä.

Voih, vain pari vihersimiä ja yksi ainoa "mies", joka oli robootti. No kun kerran tänne asti olin tullut päätin pitää hieman hauskaa... Kai minun olisi kuitenkin uhrauduttava sinne missä ihmiset pitävät hauskaa... Mikä se nyt oli? Disgo vai disco vai disko? Sopeudunko ikinä enää Kaunialaan?

Tapasin kuitenkin tämän espressoa myyvän miehen, jonka nimeä en edes muista. (Esko vaikkapa) Sanoin hänelle -Oih Esko, sinun nenäsi tuo mieleeni italian kukkulat! -Oh, kiitos oi ihana Lyyli! Juttumme ei kuitenkaan edennyt, mutta sen tiedän että Eskosta ei tule muuta kuin ehkäpä ikuinen ystävä.

Ajattelin, että jos kohentaisin ulkonäköäni se saattaisi houkutella miehiä (muitakin kuin vanhuksia) luokseni. Tekihän Bettykin siinä Ruma Betty sarjassa muodonmuutoksen, joten aioin kokeilla samaa. Löysin ihanan mekon, joka oli hyvin nuorekas! (en nyt sanos) Kuitenkin muistin, miten jakso loppui päätin niin pitää vanhan tyylini. Eihän minulla ollut edes rahaa. Myyjä sanoi että mekko on jotain vintagea. Mitäs sekin nyt on? Näköjään minulla on vielä paljon opittavaa. (paljon)

Kun aurinko alkoi ulkona jo sarastaa, tajusin että minun olisi lähdettävä töihin. Taas yksi ilta ilman mitään tuloksia... Soitin taksin ja odotellessani sen saapumista innostuin rakentelemaan lumi-ukkoa. En minä vielä ihan niin vanha ole!

Kun saavuin kotiin, olin niin väsynyt että painuin suoraan pehkuihin. Näin unta kuinka suutelin tummaa miestä liekkien roihutessa... Olen aina uskonut uniin, joten mitäköhän se uni tarkoitti?

Herätessäni kaipasin tulisesti mikroa eilisten ruuan jämien lämmittämiseen. Ostin mikron, mutta samassa kauhea epävarmuus iski. Olin aina pelännyt tulipaloja, ja mitä jos mikro syttyisi tuleen!?

Samassa mieleeni muistui, kuinka olin eilen illalla yhteisö tontilla keskustellut muuan naisen kanssa. Keskustelimme kaikesta, ja kerroin etsiväni miestä elämänkumppaniksi. Silloin hän sanoi -Kannattaa tutustua palomiehiin, ne ovat äärimmäisen komeita ja rikkaita. Hmm, saattaa olla perää, mietein vaan. Ja tästä varmasti unenikin johtui!!! Nyt tulinkin hirveän tuhmaksi, sillä sytytin tahlaan tulipalon jotta tapaisin palomiehen!

Ah ja uh! Sieltä nokinen rakastajattareni saapuukin isolla punaisella autollaan!

Ja tietysti juuri silloin, kun olisi ollut hieman aikaa tutustua tuohon palomieheen, menetin järkeni tulipalon vuoksi. Ja koska terapeutin vastaanotolla kesti niin kauan, niin tuon palomiehen oli lähdettävä pelastamaan uljaasti lisää simihenkiä.

Vaikka olisinkin halunnut palomiehen, en aikonut masentua, vaan ostin palkkarahoillani mankan ja aloin irroittelemaan klassisen- ja kantrimusiikin tahdissa. Joskus minun kai olisi pakko mennä sinne yöklubille, mutta sitä ennen halusin opetella joraamaan kunnolla, etten nolaisi itseäni kaikkien edessä. (niin ujo kun oletkin)

Valitettavasti tuli Lauantai, jolloin koulut olivat kiini, joten luonnollisesti myös minulla oli vapaapäivä, ja Julia pakotti lähtemään sinne yökerhoon. Kuitenkin kun vastustin sitä, päädyimme kompromissiin. Menen kyllä yökerhoon, mutta päivällä! Aikaslailla tasapeli. Saavuin tänne, Yökerho Arkkuun. Mielestäni se on kyllä aikas loukkaava vainajia kohtaan! (Lyyli hei, sillä viitataan vamppyyreihin!) Aijaa...

Ei taaskaan namupaloja näkyvissä. Mutta nythän minulla oli tilaisuus näyttää tanssitaitoni! (jos niitä nyt taidoiksi voi kutsua) Tosin tämä musiiki oli ihan kamalaa! Sellaista hirveää rytinää (sitä kutsutaan heviksi)! Olin harjoitellut vain viulu konserttojen mukaan joraamista...

Äh, taas kuiva ilta tuloksitta. Päätin huuhtoa huoleni alas med mehupaukku. Oh! Näittekö miten baarimikko katsoi minua! Juttelimme tuntikaudet, ja meistä tuli aikas hyviä ystäviä. Tässä olisikin oiva miesvaihtoehto jos muita en enää löydä.

Olin jo lähdössä soittamaan taksia tuomaan minua kotiin, mutta silloin kohtasin tämän naisen. Kuulin että hän toimisi jossain Kaunialan seurustelu-palvelussa. Päätin mennä kysymään häneltä pientä neuvoa miehen hakusessa, mutta nainen vain kerjäsi rahaa. No annoin hänelle jonkun verran, ja sen jälken hän käski katsoa taakseni. -Siinä on elämäsi mies!, eukko huusi. Enhän minä mitään miestä halunnut vaan neuvoja! No kuitenkin...

 

...Päätin mennä edes tervehtimään miestä (joka ei muuten ollut edes ihan hirveän näköinen) mutta hän vain lähti pelästyneen näköisenä pois ja teki tekohaukotuksen sekä huusi vielä -Hohhoijaa, olipas tylsät treffit, heippa! Olenko minä oikeasti niin hirveän näköinen että mies juoksee pois ennen kuin on edes kunnolla vilkaisutkaan???

Ennustajaeukkokin oli moisesta tyrmissään ja hän päätti kutsua veloituksetta uuden miehen luokseni. Tämä herra oli nimeltään Keijo Pahalainen. Siinä vasta paha mies! Hän oli oikeasti todella ilkeä! Hyvästelin hänet kuitenkin kätellen, ja sen jälkeen lähdin toiselle tontille. Nämä klubit ei ole minua varten, niinkuin ei ennustaja eukkojen palvelutkaan.

Tulin Yökerho Arkkua vastapäätä sijaitsevaan Onnenkantamoisen kasinoon.

Peloistani huolimatta uskaltauduin jopa laulaman karaokea. Hoilasin kaunista Pianoman kapalletta. Mutta missä minun pieno mieheni viipyy??? Kesken daadiididaa hyräilyjäni sydämmeni alkoi sykkiä tavallista tiheämpää, ja näin kuinka ikkunan ohi käveli ruutu-paidallinen mies. Oh, se meinasi viedä jalkani alta.

Heti kun hän astui sisään ryntäsin hänen luokseen ja esittäydyin. -Hei sinä, komistus! Olen Lyyli Myllytalo, entä sinä? Ja sen vastauksen äänen muistan luultavasti ikuisesti. -Ohoh, jopas onkin kuuma täällä tänään. Olen Jonne Eronen!

Sanoin: -No Jonne, kun kerran sinä olet noin komea, haluaisitko treffailla kanssain? Ja hän vastasi: -No jos noin kaunis neiti kysyy, niin ilman muuta.

Istuimme Jonnen kanssa alas, ja juttelimme varmaan kaikki asiat läpi, jotka maapallolta löytyy.

Sitten jonne nousi ylös, ja minä myös. Jonne lähentyi minua, ja suuteli pitkään. Tämän jälkeen teimme vaikka mitä yhdessä, ja treffimme. Ne olivat unelma treffit! Onko Jonne elämäni rakkaus!?

Olen niin onnekas! Löysin miehen, joka pitää minusta, minä hänestä, ja Jonne ymmärtää kokemattomuuteni. Hän opetti minua jopa muhinoimaan! Se olikin kivaa! Me muhinoimme ja muhinoimme aikamme, eikä ihme, että kumpikin oli palavasti rakastunut... Toisiinsa.

Meillä molemmilla oli hirmuinen nälkä sen muhinoimisen jälkeen ja niin päätimme mennä yhdessä ravintolaan. Tästä tulisi ehkä elämämme ikimuistoisin ravintola reissu. Tietysti, kun minä sain päättää ravintolan!

Tulimme tänne extra-romanttiseen Jade nimiseen ravintolaan. Iih, pian näätte yllätykseni Jonnelle!

Varasimme pöydän ja yhtäkkiä kaivoin taskustani laatikon. Hähää! Yllätys onnistui täydellisesti, Jonne ei osannut aavistaa mitään. Mutta olisiko Jonne valmis sitoutumaan jo yhden illan jälkeen? Vai onko Jonne niitä maailmakuulu yhden-illan-juttu-miehiä?

Huhuh! Huokaisin niin syvään helpotuksesta, kun hän laittoi sen sormeensa! Olin totisesti valinnut oikean miehen!

Kutsuin Jonnen kotiini, ja ainakin hänen ilmeestään päätellen hän arvaili mitä olisi tulossa.

Ja niin saavuimme omaan pieneen kotini, ja päätimme yhdessä Jonnen kanssa hieman testailla uutta parisänkyäni.

Ja jatkoimme opintoja "Jonnen muhinointi koulussa" ja voitte nyt itse arvailla, mihin sekin päättyi.

Aamulla herätessäni Jonnen vierestä mietein vielä viimeisen kerran, että oliko Jonne nyt se oikea...Koska kaikki mitä oli eilen tapahtunut, johtui lähinnä siittä mehupaukusta. Normaalistihan en olisi uskaltanut mennä edes tervehtimään Jonnea, ujokos olen niin. Häpesin myös hieman mummo alusvaatteitani, mutta kyllä asia on niin, että jos jonne minua todella rakastaa hän saa hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Piste.

Jonnella oli kiire lähteä töihin ja hän lähti. Kävin suihkussa, ja olin menossa hakemaan päivän lehteä, ja samassa huomasin pihaan jätetyn ison ruusu kimpun ja lahjapaketin. Katsoin heti pakettiin ja kiljuin riemusta, tämä mekko! Olin saanut sen Jonnelta lahjaksi! Se oli se ihana mekko, jota olin ihaillut jo aiemmin, miten Jonne osaakin! Ihana mies, rakastan häntä!

Menin sisälle ja huomasin vielä laatikon pohjalla kauniin korun. Katsoin sitä pitkään ja myöhemmin illalla soitin Jonnelle ja kysyin mitä koru merkitsee. Näin Jonne vastasi: -Koru merkitsee ikuista rakkautta, ja ostin sen sinulle siksi kun olit niin rohkea, ja veit minut sinne Jade- ravintolaan, ja alusta asti otit ohjat käsiisi. Jos et olisi niin rohkea, voisi olla ettei minulla olisi koskaan sinua! Ompa romanttinen mies! Mietein vaan ja sanoin puhelimeen liikuttuneisuuden kyynel silmäkulmassa: -Jonne, minä rakastan sinua. -Niin minäkin sinua, Lyyli. Olin löytänyt miehen.