07.09.2007 - 21:11
Hei, pitkästä aikaa :D
Olen koittanut alotella uutta tarinaa, mutta ei oo hirveesti tullu simssiä pelattua, joten en tiedä, että aloitanko uutta tarinaa ollenkaan. Saa nähdä. :P
Kuitenkin, oli minulla asiaakin: ^^
Elikkäs: SATAKUNNAN MUSEOSSA on nyt alakerran projektihuoneessa luokkani (8B) näyttely, josta voi bongata aidon-alkuperäisen
LYYLI MYLLYTALON PÄIVÄKIRJAN
teksti-pätkänä ja ääneen nauhalle luettuna. Sieltä löytyy myös maalaus Lyylistä. Joten jos asutte jossain Porissa päin niin käykää ihmeessä vilkasemassa :D Siittä tääkin tarina (joka myöhemmin vaihtu nimeltään LC Myllytaloksi) sai alkunsa :) Näyttely avattiin siis 6.9.07 ja on siellä...kuukauden? Sori, en muista :D
Moido <3
23.07.2007 - 18:36
Tiiättekö, taittaa olla silleen et tää on Myllytalojen loppu :( Rakastan sitä perhettä, tykkän pelata sillä ja tykkäsin tehdä tarinaa tänne vuodatukseen. Mut mun sims on sekoillu niin paljon, et kyllästyin ja päätin asentaa sen uudelleen. Ilman varmuuskopioita. Nyt mua harmittaa, et menin tekee sillee :( Mut tehty mikä tehty, eikä sitä enää takas saa. Tarvii siis sanoa hyvästi, mun ja Myllytalojen puolesta <3
26.06.2007 - 14:13
Hei jälleen ja tervetuloa lukemaan Myllytalojen 11. Jaksoa :D Tämä jakso kertoo siis niiden lasten elämästä, joita ei valittu perijöiksi ja he ovat muuttaneet pois Myllytalojen talosta. Kurkista sivuissa olevaan sukupuuhunkin! Sitten vielä pienenpieni pituusvaroitus: 73 Kuvaa :D
SANTERI WAY JA VERNERI MYLLYTALO:
Tässä ovat (vasemmalla) Santeri ja (oikealla) Verneri Yliopistosta palanneena.
Tänne he muuttivat. Talo kuuluu naiselle nimeltä Susan Way, johon Santeri rakastui yliopistoaikana. Nyt hän muutti Susanin taloon ja koska kaksoset ovat aina tottuneet olemaan yhdessä, Verneri tuli mukana. Kolmas pyörä, mutta eiköhän ne selviä.
(Tältä Susan siis näyttää...)
Sisältä talo oli viihtyisä, mutta aika pieni (eikä yläkertaa ollut) joten siksi Vernerin oli muutettava autotalliin.
Susan oli hyvä (ja rikas) ihminen ja kärsi tunnontuskista, kun hänen rakkaansa veli joutui asumaan täällä. Talli kuitenkin sisustettiin mahdollisimman hyvin, joten Verneri viihtyi siellä vallan mainiosti.
No, Susan ja Santeri rakastivat toisiaan hirmuisesti, joten oli kosinnan aika.
Kosijana tosin toimi Susan, joten nykyään Santeri ei ole sukunimeltään enää Myllytalo vaan Way. Santeri Way :)
Onnellinen pari halusi perustaa perheen, joten aloittakaamme se makuuhuoneen puolella :P
Tunnelma tarttuu... Nimittäin myös Susanin kissat päättivät hankkia oman pikku kisu perheen :D
Susan on aina ollut hyvin kissarakas ja ennen nämä kaksi kissaa Mikey ja Geisha olivat olleet hänelle koko elämä, nykyään siihen kuuluu mies ja perhe.
9 kuukautta myöhemmin:
"SANTERII!!! Tule tänne! Ne syntyy!" Susan kiljui. Hetken päästä maailmaan olikin syntynyt jo kaksi uutta vauvaa.
Ensimmäisenä syntyi poikavauva, joka oli kuin isänsä kopio. Ruskeat hiukset, ja ruskeat kiilusilmät. Pojalle nimeksi annettiin Homer.
Toinen vauva oli tyttö ja tämä tapaus oli tullut äitiinsä. Vihreät silmät ja blondit hiukset! Niinkuin Susanilla. Ihonväri vain oli Santeria. Nimekseen söpöläinen sai Emily. Ja Emily onkin muuten ensimmäinen syntynyt blondi Myllytalojen suvussa jey :D
Parin päivän päästä syntyi myös se odotettu pikku kisu :) Nimekseen poika kissa sai Gerard. <3
Mutta mitä Verneri oli autotallissaan puuhaillut kuluneen vuoden aikana? Hän oli vietttänyt satoja tunteja tämän robootin rakennus höskän parissa, ja työn lopputuloksena oli ihka-aito servo! Sitä ei pitänyt kytkeä koskaan päälle, mutta tiedättehän te pojat...
Santtu ja Vepu kytkivät sen päälle, alustivat naiseksi ja antoivat nimeksi Lisa.
Santerista ja Lisasta tulikin hyvät ystävät ja Lisa asui hänen kanssaan autotallissa. Yhdessä he rakentelivat lisää servoja, ja haaveena olikin perustaa servo kauppa! Mutta siinä kestäisi vielä, sillä he halusivat kaupan kotiin, eikä Susan suostunut.
Toiset 9 kuukautta kuluu:
Homer ja Emily olivat iloisia pieniä taaperoita. Wayden arki oli aika kiireistä, eikä muihin Myllytaloihin oikeastaan keretty olemaan yhtään yhteydessä, paitsi viikonloppuisin Aliisa usein soitti ja kyseli kuulumisia.
Susankin oli ollut koko ajan raskaana ja yhtenä päivänä perheen pientä puutarhaa hoitaessaan Susan tunsi sen tunteen jonka oli tuntenut silloinkin, kun ensimmäinnen synnytys käynnistyi.
Synnytys se oli! Poika tuli ja se nimettiin Jamesiksi.
"Hei isin pikku James! Arvaas mitä, sä oot mun poika!" Santeri leperteli pojalle. James olisi heidän viimeinen lapsi, sillä he olivat sopineet, ettei enempää kuin 3 lasta taloon. Ja heillä oli nyt kolme: Homer, Emily ja James.
Samoihin aikoihin myös Homer ja Emily kasvoivat lapsiksi.
Myös Gerardista tuli täyskasvuinen kissa. Turkista tuli hyvin erikoinen, mutta kaikkien mielestä se oli vaan hyväksi. Lisa opetti Gerardille kaikki mahdolliset taidot, joten siksipä kissa pärjäsi loistavasti myös työelämässä, tähtikissana.
Aikaa kului jälleen ja Jamesistä tuli taapero ja pian lapsi. Poika viihtyi vallan mainiosti lohikäärme asussa, ja hänellä oli pukuun kuuluva naamarikin. Susanin pyynnöistä huolimatta, hänellä oli ne jokapäivä.
Koska poikien (santeri, verneri) vanhuudenpäivät eivät olleet enää kovin kaukana, alkoi Santeri todella kaivata omaa rakasta vierelleen. No mites muuten vanhuudenpäiviksi, kuin iskemällä vanhuksen! No tämä nainen oli vaikea tapaus, joten siksi Santtu luovutti. Myöhemmin kävi ilmi että nainen oli puutarhakerhosta, ja Santeri haki kerhoon.
Oli siittä sitten jotain hyötyä, kun rahaa saatiin pari tonttua ja TOIVOMUSLÄHDE!
Santeri päätti toivoa lähteeltä romanssia, ja uulalaa mitä taivaalta tippuikaan! Kaunis, kaunis punapää nimeltä Milja Rakala!
Umpirakastunut pari meni suoraan naimisiin, mutta koska talossa ei ollut tilaa enää toiselle perheelle...
Muutti Santeri omaan kotiin Lisa mukanaan. He muuttivaa kauniseen kartanoon, jonne myöhemmin myös Vepun uusi vaimo muutti, ja tämän kanssa he hankkivat 4 ihanaa lasta, joita Lisa sai hoitaa hymyssäsuin.
(Tämännäköinen on siis Vernerin uusi talo)
Näytetään nyt vielä miltä näyttää teiniikäiset Homer ja Emily. Homerista tuli lähes naurettavan näköinen erakoitunut gootti, kun taas Emilyä sanottiin pissikseksi. No hän nyt oli vaan hieman liian iloinen ja sosiaalinen... :P
Siinä oli nyt aika paljon Wayden elämästä. Seuraaviin:
VIHERSIM-VILLE JA ALIEN-EERO:
Tässä on Ville ja Eero. He ovat juuri muuttaneet suurelle tyhjälle tontille. Mutta tontille ei koskaan rakennettu taloa... Vaan mitä sitten?
Suuri puutarha, joka oli valaistu myös yöllä. Vihersimithän tarvitsevat vain aurinkoa, vettä ja rakkautta. Puutarhassa! -Kekkilä :P
Ja ainakin aurinkopuoli hoituu helposti, sillä tämän mainion laitteen avulla Ville loihti tontilleen ikuisen kesän! Ja vettä saatiin sateesta ja uimaaltaassa pulikoimisesta.
Niin, Villellä oli aikamoisia vihersimin päiviä.
Eikä töissäkään tarvinnut käydä, kun Ville sai mainiosti elantonsa munakoiso viljelmistä, sekä appelsiini, omena ja sitruunapuista.
Mitäs tämä on? Takana tepastelee pienenpieni vihersim, ja mitä Ville tekee? Pian:
Tontilla oli näin monta vihersim taaperoa! Ville oli aina ollut hyvin perheläheinen, eikä halunnut elää yksin. Taaperot vasemmasta laidasta alkaen: Iida, Milla, Marikki, Markus, Veronika ja Elina. Millaistakohan tulee arki olemaan sen jälkeen kun nää muksut kasvaa? 5 Tyttöä ja 1 poika. Markusta käy sääliksi :P
Pieni Eero vauvakin kasvoi taaperoksi.
Pian olikin kaikkien vihersimien kasvaa.
Että tällästä...Pian oli talo (tai puutarha!) Täynnä aikuisia vihersimejä.
Kaikilla simeillä oli omat luonteet ja taivoitteet, mutta kaikilla samannäköiset kasvonpiirteet. Tässä esimerkkinä siittä Marikki. Marikki itse oli täysin romantiikka tavoitteinen, ja piti vahvasta meikistä.
Mielestäni kasvonpiirteet oli hyvät...Nenä aika iso, mutta mitä väliä?
Kaunis isosilmä, pikkunenu Eero kasvoi myös lapseksi. Hän ei oikeastaan koskaan sopeutunut puutarhaelämään, mutta kuitenkin eli aikuiseksi asti...
Ei sitten muuta heidän puutarha elämästään... Mainitaan vielä että puutarhakerhoon he pääsivät...Tietysti! Puutarha oli heidän elämänsä...Loppuun asti.
PÄIVI
Päivi on juuri muuttanut yksikseen tämän näköiseen asuntoon. Oli hänellä rahaa mutta...
Niin eihän noin rumaa taloa kestänyt, joten sitä vähän sisustettiin uusiksi. Joku ihmeen matala katto kirous tässä talossa on...Kato taloa lisää:
Alakerta.
Yläkerta.
Ja vielä tyhjillään oleva kellari. (Takapihalla pieni uima-allas)
Päivin aviomies (jonka hän tapasi jo teininä) oli työmatkalla Amerikassa, joten siksi Päivin oli asuttava talossa yksikseen vielä 10 päivää. Ensimmäiseksi hän hankki työn (Laki uralta) ja sitten hänelle iski hirveä puutarhavimma...Mikäs siinä, kun kultaisella ansiomerkillä saa touhuta. Päivi halusi kuulla myös ammattilaisen sanomaa, ja:
Lopputuloksena oli jäsenyys puutarhakerhon kanssa, sekä toivomuskaivo. Päivi oli kaivosta innoissaan, vaikkei uskonutkaan siihen. Hän halusi Frankin vierelleen ja toivoi romanssia...
Mitäs sieltä tulikaan! Nuori komea opiskelija poika, jonka kanssa Heidi seurustelikin vähän aikaa yliopistossa. Päivi ei voinut millekkään mitään ja pian Päivi, ja se poika jonka nimeä hän ei edes tiennyt, pelehtivät sängyssä.
Ja pian Päivi sai huomata olevansa raskaana...Ei tämä ollut ollenkaan Päivin tapaista! Hädissään hän hääti pojan luotaan pois, Frank tulisi pian kotiin! Miten Päivi voisi ikinä kertoa Frankille, että hän odottaa jonkun toisen lasta!?
Kun Päivi sai oksennettua kaiken ulos, hänelle tuli tekstiviesti Frankiltä: Otin juuri taksin Kaunialan lentokentältä. Olen 10 minuutin päästä kotona!
10 Minuutin päästä:
"Voi Frank! Minulla on ollut niin ikävä sinua!" Päivi huudahti ja hyppäsi Frankin kaulaan. Hänellä oli suunitelma.
Seuraavaksi he pelehtivät...
Ja illalla heidän syödessään possunkyljystä Päivin maha kasvoi. "Oi Frank! Odotan sinun lastasti!!!" Päivi valehteli. Ja Frank uskoi. Toivottavasti tulevan lapsen ihonväri ei paljasta Päivin yhden yön juttua.
Perheeseen otettiin myös pienen pieni söpö koiranpentu nimeltä Romeo. Sitä Päivi saikin helliä ja paljon <3
Siinä sitten jammailtiin ja odotettiin 9 kuukautta syntymää :P
Päivi ja Frankin olivat jo virallistanut liittonsa, jonka he sopivat teineinä. Nykyään Päivi on siis Simpson. Päivi Simpson :P
9 Kuukauden päästä:
Syntyi pieni poikavauva, joka oli saanut isänsä silmät ja ihonvärin. Pojalle nimeksi annettiin Mike.
Frank ihmetteli suuresti miksi vauva ei ollut valkoinen, mutta eli kuitenkin koko elämänsä siinä uskossa, että Mike olisi ollut hänen oma lapsensa, vaikka sisimmissään hän arvasi, ettei se ollut.
Nyt he olivat onnellisia vanhempia, ja vielä onnellisimpia, sillä Päivi odotti toista lasta...Ja tälläkertaa ihan Frankille.
Toiset 9 kuukautta kuluu:
Syntyi tyttö joka nimettiin Ginnyksi. Ginny oli aivan kuten velipuolensa Mike, paitsi Ginnyllä on astetta vaaleampi iho. (ihme ku ei ollu valkonen!)
Mike kasvoi lapseksi ja alkoi päivä päivältä muistuttaa yhä enemmän isäänsä. Mikea sanottiin talon enkeli-pojaksi kun hän oli niin kiltti ja auttavainen.
Koko perheen kultsi-bultsi-puppeliini Romeokin kasvoi täyskasvuiseksi.
8 Kuukautta sitten Frank (takana) muuttui vihersimiksi ja päätti kasvattaa toisen vihersimin, Billie Joen. (joka nykyään on jo aikuinen) Komea Billie poika kuitenkin halusi normaaliksi mieheksi, joten siksi molemmat joivat antiviheriinin.
Billie löysi itselleen nopeasti elämänsä rakkauden, vaimon nimeltä Viivi. Heillä onkin syytä hymyillä, kun esikoinen tulossa!
Jälleen 9kk kuluu :P
Billie Joen ja Viivin esikoinen syntyi. He asuivat kaikki talon kellarissa.
Koko talon geenit menneet sekasin, kun nyt tästä vauvasta tuli valkoinen mustilla hiuksilla! No kuitenkin, söpö tyttö tuli jolle annettiin nimeksi Joanna.
Että näin :) Tässä oli nyt vähän siittä mitä muille lapsille kävi, ja ensijaksossa palataan sitten taas varsinaisten Myllytalojen pariin :D Kommentit enemmän kuin tervetulleita!
20.06.2007 - 13:13
Pyöreä kymmenes osa pärähtää nyt käyntiin so PartyParty :) The boat of love the dove Hehee :) No tarinaan:
Siinä he nyt ovat, Heikki ja Heidi yöllä Myllytalojen etupihalla yliopistosta palanneena.
Hetki heidän saapumisensa jälkeen oli taapero Villen aika kasvaa. Vihersimithän tulevat suoraan aikuisiksi... Ville halusi muuttaa oitis pois Myllytaloilta, jotta hän saisi enemmän tilaa alkaa kasvattamaan muita vihersimejä. Perhetavoitteinen hän on ja me kuulemme hänestä varmasti vielä. (ajattelin et seuraavassa osassa voitais kattoo mitä kaikille muille lapsille tapahtuikaan)
Niimpä taksi saapui aamulla hakemaan Villeä. Hyvähän se, että saatiin taloon jälleen tilaa. Myös Petterin oma alien vauvelliini Eero lähi Villen mukana :( Mutta he sopivat, että Ville (ja hänen tuleva perheensä) sekä Eero tulisivat todella usein vierailemaan ja yöksi.
No nyt kun talossa oli tilaa taas uusille tulokkaille, alkoivat Heidi ja Heikki laittaa neljättä sukupolvea aluilleen. Tilulii... :)
H&H:lla (Heikillä ja Heidillä) oli jo kova hinku naimisiin, joten niimpä pihalla pidettiin pienet talkoot suuria pihahäitä varten. Kaikki olivat kyllästyneitä sateeseen ja ukkostamiseen, joten niinmpä Petteri päätti keskeyttää sen jollain ihme vempeleellä.
Ja niin talkoiden jälkeen alettiin suunittelemaan itse häitä. Kaunialan palkittu hääsuunittelija palkattiin, ja tässä hänen työnsä jälki. Erikoinen, mutta hienoko? Loppujenlopuksi se oli jälleen hieman erinlainen tosin.
Heidi meni isovanhempiensa haudoille ja itki vuolaasti, sillä nyt Lyyli ja Jonne ei olisi näkemässä yhtä hänen elämänsä suurimmista hetkistä. Petterikään ei ollut vielä päässyt yli vanhempiensa kuolemasta, ja niimpä hänet näkikin usein haudoilla itkemässä. Heikkikin oli tullut huokaamaan Timon haudan eteen, sillä hän oli kuullut Heidiltä siittä draagisesta aamusta.
Oli vain hetki ennen häiden alkua, kun Heidi päätti nopeasti kuiskata jotain isänsä korvaan: -Isä, minä en halua isoja häitä, pystytäänkö ne vielä perumaan? Petteri katsoi hetken Heidiä ja sanoi: -Mutta sinähän olet pikkutytöstä asti halunnut isot prinsessa häät? -Muutin mieleni, Heidi sanoi. -No tottakai se onnistuu. Pyydän Aliisaa soittamaan vieraille, Petteri huokaisi.
Ja parin tunnin päästä alettiin pieni hääseremonia perheen kesken.
H&H Olivat molemmat pukeutuneet hauskasti kokonaan valkoisiin hiuksia myöden. Sitten vielä pikku pusut ja eikun h-hetkeen vihkikaaren alle!
Kaunialan seurakunnan pappi oli todistamassa: Tahdotko sinä Heikki Husari ottaa vaimoksesi tämän... (muminaa) kauniin naisen tässä? (paperin selailua) Aaa! Heidi Myllytalon! Niin tahdotko? -Joo. Heikki sanoi. -Ei sillälailla kuulu sanoa! Sano tahdon! Pappi ärisi. -No tahdon tahdon! Heikki vinkui. -No entäpä sinä...Öh, Heidi Myllytalo, tahdotko ottaa tämän Heikin aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisissä? Pappi kysyi taas. -Juu Juu. TAHDON! siis... Dyydyydydydyyd musiikki kuului. -No sitten julistan teidät Herra ja Rouva Myllytaloiksi, voitte Heikki suudella morsiantanne. Ja niin he olivat naimisissa.
Hää matkaa ei yksityistilaisuudesta herunut, mutta jälleen makuuhuoneen puolella vietettiin hääyötä :)
Yeah, kiva ilme :D Pian Heidi saikin huomata olevansa raskaana, kun maha pomppasi. "Musta tulee Kaunialan paras rokkimamma!" Heidi hihkaisi itseleen kuunnellessaan (ilmeellä!) Ramonesia.
Seuraavana päivänä pikkuveli Taneli ja pikkusisko Johanna olivat jo valmiita kasvamaan lapseksi, Nelli koira oli myös juuri kasvanut, vanhus se on. Turkki vähän harmaantui.
Tältä näyttää nyt Johanna ja Taneli. Johanna tiesi jo mitä elämältään halusi, romantiikkaa ja mallin uran. Hän oli oikea ilopilleri, aina äänessä ja muutakin, kun taas Taneli oli se hiljainen ja kaikkeen myöntyväinen poika. Elämältään hän ei vielä tiennyt mitä halusi, mutta kumpikaan ei aio mennä yliopistoon, joten he asuvat Myllytaloilla siis aikuisiksi asti :)
H&H Olivat molemmat tosi onnellisia, esikoinen tulossa! Nimeäkin mietittiin jo, mutta jostain syystä sieltä tuli vaan tyttöjen nimiä... Kaikkia tavallisia nimejä, mutta sitten Heidi ehdotti Bambia... Kuulosti hyvältä (?) mutta nimen näätte sitten kun baby syntyy :D
Suvun aloittaja Lyylikin oli arjessa (ainakin öisin) mukana aktiivisesti kummittelemalla. Hän tulikin hurraamaan Heidin viereen kun näki tämän kasvaneen vatsan. Heidi melkein tunsi Lyylin läsnäolon, vaikkei tätä nähnytkään.
Lyyli oli muuten ihan kiltti aave, mutta jostain kumman syystä se oli Heikin kimpussa kokoajan. Heidi ei uskonut, ja siksi meni Heikin vierelle (Heikki koittaa rakentaa servoa) ja Lyyli peläyttikin Heidin. Jonnea ei ole vielä näkynyt, ja (ONNEKSI) Timokin on pysynyt haudassaan.
No kuitenkin Heidillä oli mukavaa äitiysloma aikaa, tai no ainahan Heidillä on lomaa, kun hän ei käy töissä. Heikikkään ei käy, mutta aikoo kuulemma ekan lapsen syntymän jälkeen aloittaa työt. Jokatapauksessa Heidin päivät kuluivat mukavasti telkkua katsellessa (lähinnä kokkikanavaa) ja lueskellessa (lähinnä lapsista ja muista äideistä) sekä hän aloitti myös joogaamisen.
Toki pitihän raskausaikana itseään viihdyttääkin, ja Heidi keksi että kylpyamme on mitä mainioin leikkipaikka! Heikki katsoi vaimoaan vähän pitkään mutta ei kerennyt tuijottaa kauaa...
Koska Heidi hyppäsi ammeesta pois ja kietoi kätensä Heikin ympärille ja sanoi: "Heikki, minulla on tunne että lapsemme on syntymässä hyvin pian! Vatsanikin on taas kasvanut!" "Nää 9kk onkin menny nopeesti..." Heikki sanoi ja hymyili pitkään.
Sitten Heidi meni nukkumaan, hänenen raskausaikansa oli kuitenkin aika kova, aina oli nälkä tai väsytti. Päivisin nukuttiin ja yöllä valvottiin...
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ:
Oli kaunis lauantai aamu. Kaikki tuntui aika tasapainoiselta, Aliisa, Petteri ja lapset olivat heränneet kaikki samaan aikaan (H&H koisivat vielä pehkuissa ainakin kymmeneen, kun Heidikin oli saanut unta) ja lapset keinuivat iloisesti ulkona pyjamissaan.
Aliisa oli sisällä innostunut hieman kohentamaan taloa, ja lopulta teki muodonmuutoksen myös itselleen. Hiukset laitettiin tolleen ihanasti, sekä meikkiä vähennettiin 70 % ja uusi H&M:n Mekko ja legginsit päälle. Vaatteet nyt on aika nuorekkaat, mut todellisuudessa Aliisa ja Heikki alkoivat olla aika vanhoja jo. Eläkepäiviin enää muutama hupsu päivä!
Petterikin eli aika mukavaa elämää... Hänen tyylinsä ei ole sitten muuttunut jälkeen yliopiston (paitsi vaatteet kerran) ja normaali Petterin päivä kuului kalastaen ja puutarhaa hoidellen. Petteri rakasti luontoa...Sekä myös:
Tietty vaimoansa. Heidän rakkautensa ei ollut hiipunut niinkään monen vuoden jälkeen... Monet saavat vain haaveilla moisesta. Mutta sitten heidän "aamu-hyväilyn" keskeytti seinän takaa kuuluva Heidin tuskainen huuto. Aliisa vilkaisi kelloa 9:45, ei Heidi taatusti herää ennen kymmentä! Painajaistako?
Ei, vaan Heidin synnytys oli käynnistynyt! Heidi huusi ja kiljui (niin että Heikkikin tuolta heräsi) ja muutamien (tuskaisten) minuuttien kuluttua:
Tervetuloa maailmaan 4:s sukupolvi! Nimen mietinnätkin meni oikein, kun tyttö tuli!
Ruskea tukka, ruskeat silmät. Suklaa vauva! :D Vauveliini näyttää tulleen eniten äitiinsä. Jaa-a nimen paikka olis...Bambi alkoi kuulostaa vähän liian... joltakin, joten siksi tyttö sai vähän tavallisemman nimen: Niina Myllytalo :)
Heikki näytti ihan puulla päähän lyödyltä, herää ja yhtäkkiä vieressä onkin lapsi :P Pian hän kuitenkin sai suunsa auki ja vilkutteli vauvvalle ja sanoi: "Hei pikku-vauveliini, tiedätkös mitä!? Mä oon sun isä!" Ja muiskautti pusun otsalle.
Petteri ja Aliisakin olivat tulleet katsomaan vauvaa, ja P oli ihan innoissaan. "Vau! Nyt mä oon pappa!" Hän huudahti ja taputti käsiään. "Hei Aliisa! Me ollaan MAMMA ja PAPPA!"
Lapsetkin olivat tulleet katsomaan mistä melu johtuu, ja kun he näkivät vauvan Johanna hymyili ja katsoi sitä ihailevasti "Ompa se ihana!" Hän sanoi. Taneli taas osoitteli sitä ja yökki "Hyi! Mikä toi on! Yök!"
Kun vauvakin oli tullut niin Heidin ja Heikin makuuhuonetta vähän muutettiin ja laajennettiin. Se sisustettiin vihreällä ja tummalla puulla. Nytkun tilaakin siellä oli he saivat Niinan omaan huoneeseensa. Se että onko se hyvä vai huono on eri asia, kun vauvat yleensä herättelevät yöllä vanhempia mukavasti xP
Heikki oli mennyt käymään vessassa ja Johanna päätti tulla Heidin viereen sängylle. Hän oli hyvin kiinnostunut pikku Niinasta ja siksi kysyikin Heidiltä, miten vauvat oikeen syntyykään.
Heidi oli hetken hiljaa ja sitten sanoi: "No tuota, olen varma että kyllä sä sen sitten opit kun tuut vähän vanhemmaksi..." Yyh "Se on siis jotain inhottavaa, mitä te aikuiset teette" Johanna sanoi nokkaansa nyrpistäen. "Joo, tosi inhottavaa. No mees nyt siittä, Heikki tulee." Heidi sanoi ja Johanna paineli pois huoneesta.
Kului muutama minuutti ja Johanna tuli takaisin puhuen: "Heidi, unohdin kysyä että voitko viedä mut kouluun maanai..." Sitten hän kangistui sängyn viereen kun näki mitä H&H tekivät. Parin sekunttia tujotettuuaan hän juoksi huoneesta pois huutaen: "EN MÄÄ MITÄÄ OO NÄHNY!!!" H&H eivät edes tienneet Johannan käyneen ja jatkoivat "puuhiaan" :P Enskerralla vois harkita maby oven lukitsemista?
Ainakin kymmenen kertaa sängyssä pelehdittyään Heikki ja Heidi päättivät siirtyä poreammeen puolelle. Heidi ei meinannut tulla mitenkään raskaaksi! Toisaalta olivathan he vielä nuoria, et aikaa olis yrittää...Vaikkei Heidi mitä pahemmin perhe ihmisiä ollut, hän haluaisi silti Niinalle kaverin, ja mahdollisimman pian.
Ensijakso on siis muiden lapsien esittelyä mutta, 12. Jaksossa nähdään Niinan kasvamista ja sen tuleeko H&H:lle lisää lapsia, ja myöskin juhlitaan Aliisan ja Petterin kultavuosipäivää. Oliks tää hirveen lyhyt? No 12. sit ainakin on pidempi :D Kommentia kiitos <3
10.06.2007 - 16:24
Täältä alkaa yhdeksäs osa: Honkalan asuntolasta!
Vapiskaa koko SimCityn yliopisto! (ja fisut lammessa) Sillä täältä tulee uusi, nuori-aikuinen oppilas nimeltä Heidi Myllytalo, tulipunaisten hiuksiensa kanssa!
Heidillä tosin on kova tukijoukko mukana, nimittäin raudankovat kaksosveljet Santeri ja Verneri, sekä parasystävä ja isän äidin lapsi Päivi! Yhdessä heidän yliopisto aikansa hurahtaakin varmaan mukavasti ohi :) He muuttivat (pienien alkuvaikeuksien jälkeen) kaikki yhdessä Honkalan asuntolaan.
Ensimmäinen päivä yliopistolla menikin nopeasti. Paljon opiskelua ja pääaineita. Heidi otti Fysiikan, Päivi Matematiikan ja kaksoset molemmat taideopin. Heidistä fysiikka oli aina ollut kiinnostavaa, ja vieläkin usein suu loksahti auki, kun fysiikan kirjoja luki.
Heti seuraavana päivänä alkoi miehen etsintä Heidillä. Hän oli kuullut kun joku onnellinen yliopistolainen oli selittänyt tarinaa, miten löysi ihanan poikaystävänsä ennustajaeukkojen treffipalvelun avulla. Niimpä Heidikin päätti kokeilla moista, ja maksoikin huikeat 5000§ ja osti vielä jotain lemmenlitkujakin, sillä hänen tililleen oli tupsahtanut suuri määrä rahaa. Hän ei tiennyt mistä ne olivat, mutta ehkä vanhemmilta?
Mutta mitäs sieltä taivaalta treffi-seuraksi tippuikaan!? VANHUS!? Ei ei ei ja ei! Ei käy! Hyi olkoon!
Vaikka Heidi olikin oksentaa miehen päälle hän kuitenkin kätteli tätä ystävällisesti HYVÄSTEIKSI! "Ei kyllä jatkossa tätä palvelua käytetä", Heidi murahti. Lemmenlitkutkin jäi juomatta, ties mitä myrkkyä niissäkin.
Kyllä sitä tarvii nyt itse miehensä etsiä, niimpä Heidi tilasi taksin ja lähti uudelle yhteisötontille nimeltä Lil Paradise. Miehen pitäisi olla hyvännäköinen (geenejä ajatellen) ja lisäksi Heidille sopiva ja mukava. Helppo homma, eeh?
Tälläisiä lärvejä tontille ilmestyi... Ei näytä järin hyvältä...
Vaikka romanssit tällä tontti vierailulla jäivät kuiviksi, silti Heidillä oli ollut todella hauskaa koko päivän, vaikka ulkona satoikin kaatamalla. Alakerran mahtavasta kaupasta mukaan tarttui vaikka mitä!
2. Kerroksen discossa bailattiin villisti (vaikka siellä olikin hieman hiljaista)
Ja päivän päätteksi Heidi söi vielä maittavan päivän erikoisen, romanttisessa ja kauniissa valkoisessa ravintolassa. (Oli pakko esitellä tontti, ku just rakensin sen :D)
Seuraavana iltana yritettiin jälleen. Tälläkertaa Heidi suunnisti Kampuksen suosittuun baariin nimeltä Kampusbaari :D
Paikalla oli monia uusia bändejä soittamassa, ja Heidikin innostui rumpujen paukuttamiseen. Siihen hän todella jäikin koukkuun ja kotimatkalla Heidi poikkesi vielä musiikkiliikkeessä hakemassa itselleen oman rumpusetin.
Myös tontille tulleet miehet alkoivat jo näyttää paljon paremmalta! Tuo (johon Heidi on piirrellyt nuolen ja sydämmiä) on Heikki. Ja UUMAMA :D Mitkä geenit! Heidi päätti mennä juttelemaan hänen kanssaan ja buum <3 Se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä!
Heidin oli kuitenkin pian mentävä kotiin, mutta oli hän antanut Heikille puhelinnumeronsa. Siinä kävelessään hän tajusi, ettei ollut saanuut ollenkaan Heikin numeroa... Mahtaisikohan se ihana mies enää koskaan soittaa.
Seuraavana aamuna puhelin soi ja Heidi tarttui siihen vapisevin käsin.
"Heidi Myllytalo puhelimessa" hetken hiljaisuus... "Hei Heidi! Heikki täällä!" Luurin toisesta päästä kuului. "HEI HEIKKI!" Aliisa kiljaisi iloisesti puhelimeen. Heikki oli päättänyt soittaa! "Mitestuotanoin, kun minä tässä vähän mietiskelin, kun meillä oli eilenillalla hauskaa, taisiis oli hauska jutella ja ajattelin että jos sinä totanoin, voisit tulla luokseni? En ole pedofiili tai mitään, mutta se olisi mukavaa!" Heikki selitti hätäisenä. "Juu, tottakai voin tulla! Se olisi mukavaa! Missä sinä asut?" Heidi kysyi. "Teiniviikselän osakunta talolla, tiedäthän missä sen on?" Klunks. "Tiedän, tilaan taksin ja olen siellä pian."
Heikki on siis teiniviikselä...Eli perjaatteessa pelattava simi :( Mutta eihän noin hyvä geenistä voi niinvaan päästä menemään, eihän!? Rikkooks tää nyt lc:een sääntöjä? Emt...
TEINIVIIKSELÄN OSAKUNTA-TALOLLA:
Tässä on siis teiniviikselän talo. Ihan mukavan näköinenhän se. Talon takaa kuuluu narinaa, käydään katsomassa mitä tapahtuu:
"JIHUU!!!" Tyyliän vaihtanut Heikki kiljui ja pomppi korkealle trampoliinissaan. Mutta miksi hän on noin iloinen? NO HEIDI ON TULOSSA KÄYMÄÄN!
Pian Heidi saapuikin tontille ja he halasivat ystävällisesti (ja pitkään) toisiaan. Siinä samassa Heidi kuiskasikin Heikin korvaan: "Minullakin oli eilen todella mukavaa" Sitten he alkoivat jälleen jutella. Tältä parilta juttu luistikin!
"Aaa, nyt minä huomasin! Sinähän olet tehnyt tyylinmuutoksen, Heikki! Mustat hiukset todella sopivat sinulle, olet todella komean näköinen!" Heidi kehui.
"Sinäkin olet Heidi taas tänäänkin hyvin kaunis! Heti kun näin sinut ensikertaa ihastuin noihin tulipunasiin hiuksiisi, ja kauniisiin vaatteisiisi..." Heikki sanoi. "Älähän nyt Heikki, minä ihan nolostun!" Heidi hihkaisi.
"Onko sinulla nälkä, ostin juuri pizzaa?" Heikki kysyi. "Joo, minkä pizzan tilasit?" "Pizza numero 5:sen, se on pepperooni-salamia" Heikki sanoi. "NAM! Miten osasitkin! Lempi-pizzaani!" Heidi huudahti. Siinä penkillä istuessaan ja syödessään he keskustelivat myös muista mieltymyksistä. Heikki piti naisista muokatuilla hiuksilla ja ripauksella meikkiä, mutta vihasi löyhkää (Kukapa ei vihaisi). Heidihän piti miehistä mustilla hiuksilla ja pikku parran-sängellä ja molemmat olivat perhetavoitteisia. Siis he sopivat toisilleen kuin unelma!
Kun he olivat syöneet pizza-slaissinsa Heikki sanoi että Heidillä on tomaattikastiketta leuassa. Sitten se vain tapahtui, he alkoivat suutelemaan. Kohta se yltyikin jo intohimoiseksi muhinoinniksi ;P
Ja pian sen jälkeen Heikki teki jotain, mitä kumpikaan ei osannut odottaa. Hän polvistui maahan ja sanoi käsi sydämmellä: "Heidi, olemme tunteneet vasta muutaman päivän, voin olla hullu, tai liian uhkarohkea, mutta rakastan sinua niin paljon, ja haluan tietää vastaavatko tunteesi omiani, ja siksipä kysyn sinulta.... Otatko lisää pizzaa?" Heidi tuijjotti häntä suu auki.
"VITSI VITSI!" Heikki nauroi ja kaivoi taskustaan mustan rasian ja avasi sen. "Tuletko vaimokseni, Heidi rakas!?" Hän kysyi jo vakavemmalla äänellä. Heidi tuijjotti vieläkin häntä suu auki, mutta pian alkoi itkemään...
...Itkemään ilosta! Tottakai hän otti sormuksen vastaan! Rakastihan hän Heikkiä niin paljon! Ja nyt he olivat kihloissa!
Pian onnellinen nuoripari siirtyi poreammeen puolelle kuhertelemaan. Tunnelma oli hyvin romanttinen.
Ja tietysti ilta päättyi luonnollisesti pelehtimiseen. Veden pintakin kuohui ja leiskui kun molemmat kokivat ensimmäisen kertansa.
Oli jo aamuyötä, kun Heikki käynnisti upean urheilu-autonsa ja lähti viemään Heidiä kotiin. Honkalan asuntolan ovella he haikeasti hyvästelivät toisensa, mutta lupasivat taas huomenna nähdä uudestaan loppukokeiden jälkeen. Mutta he eivät kuitenkaan enää nähneetkään, miksiköhän?
Koska heti kokeesta tultuuaan Heidi soitti yliopistolle ja ilmoitti jättävänsä sen kesken. Niimpä hän kasvoi aikuiseksi ja taksi saapui hakemaan häntä takaisin Kaunialaan Myllytalojen tontille. (Tietysti Heikki tulee mukana)
Ja kun ei muutkaan halunneet sitten enää jäädä, Päivikin kasvoi (ja oli Lyyli-Äidin tyttönä hyvin järkyttynyt noinkin avonaisesta hameesta) ja muutti yhteen valkoisen miehensä kanssa.
Myös kaksoset (ylempänä) Verneri ja (alempana) Santeri lähtivät. Verneri oli löytänyt itselleen jo naisen, jonka kanssa halusi elää elämänsä loppuun asti. Hän muutti tämän naisen asuntoon, ja Santeri tuli kaupanpäälle nurkkiin asumaan.
Teiniviikselöillä oli myös Heikki jättänyt leikin kesken ja suunnisti taksille, joka veisi hänet asumaan Myllytaloille Heidin kanssa.
Nyt kaikki opiskelijamme olivat lähteneet yliopistolta. Mutta mitä oli tämän vuoden aikana tapahtunut muilla Myllytaloilla? Se selviää kirjeestä, joka kilahti eilen postiluukkuun. Se on Aliisan kirjoittama joten tässä se on:
Maanantai 10.Kesäkuuta.2007
Hei Heidi! Onko yliopistolla ollut mukavaa? Meillä on ainakin ollut, vaikka kaikilalla on ikävä sinua!
Jos et vielä sattunut tietämään, sinun isäsi oli myös raskaana, niinkuin minäkin. Meillä oli todella mukavat 9kk yhdessä, ainoa vaan että oli vaikea halia, kun molempien isot mahat ottivat vastaan :) Yhtenä päivänä niitä mahoja ei enää ollutkaan, kun synnytyksemme käynnistyivät melko samanaikaisesti.
Sinä olet nyt saanut uuden pikkusiskon nimeltä Johanna ja pikkuveljen nimeltä Taneli. Aivan, synnytin jo toiset kaksoset!
Minun mielestäni jokaisen miehen pitäisi kokea synnytys, ja nyt minun mieheni on kokenut sen! Hän synnytti söpön alien-pojan nimeltä Eero. Eerolla on hyvin pieni nenä ja suuret silmät, mutta erinlaisuus kunniaan, vai mitä!?
Eheeh, mitä puhuinkaan erinlaisuudesta? Yhtenä päivänä myös minä muutuin kasviksi.
Erinlaisuus kunniaan, joo totanoiniin. No minä olen tottunut olemaan normaali, joten nautein vastamyrkyn, jonka olin aikoinani ostanut Petteriille vielä itse yliopistossa ollessani. Tuska oli kova, mutta oli se sen arvoista.
Ennen vastamyrkkyä tosin kasvatin maailmaan pienen vihersim-kasvipojan nimeltä Ville.´
Mutta näiden iloisten vauva-uutisten lomassa oli minulla myös surullista kerrottavaa. Lyyli ja Jonne ovat molemmat kuolleet. Heillä oli hyvä ja pitkä elämä, ja he saivatkin nauttia viikatemiehen ja hula-zombien juoman, jonka avulla he pääsivät nopeasti ja kivuttomasti tuonne ylös katselemaan meitä pilvenhattaralta. Heidän hautakivet laitettiin siinne missä Timokin lepää, ja jos olet huomannut suuren rahasumman tililläsi, se oli isovanhempiesi Testamentista. He testamenttasivat suuren omaisuutensa lähinnä Päiville ja Petterille, mutta myös paljon teille lapsenlapsilleen.
Loppujenlopuksi meillä on kuitenkin aika mukavaa täällä kotona. Ainoa, että Timo on alkanut haamuna pelottelemaan kaikkia. Miksiköhän? Meillä on jo sinua ikävä, Heidi! Toivottavasti tulet pian kotiin (ja tuot hyvännäköisen miehesi mukana myös :D) Taaperoiksi kasvaneet lapsemmekin odottavat innolla! Nähdään! Toivoo: Aliisa, Petteri, Johanna, Taneli, Eero, Ville ja tietysti myös Nelli.
Ps. Nykyään me emme ole enää Lyyli Myllytalon Päiväkirja, vaan Lc Myllytalo.
Ensikerralla nähdään luultavasti hulppeat Heidin ja Heikin häät, sekä se saadaanko Myllytalojen neljäs sukupolvi maailmaan. Siiihen asti, bye :D
03.06.2007 - 22:42
Tämä jakso pitää aloittaa suoraan karmeilla tapahtumilla. Edellisessä jaksossa oli iloa ja onnea, nyt taas surua ja epäonnea. Oli varhainen maanantai-aamu. Päivi, Heidi ja Timo olivat menossa kouluun, ja bussin tuloon oli vain muutama minuutti. Aliisa siis patisti kaikki ulos odottamaan bussia, jotteivat he myöhästyisi. Kaikkilla oli tylsää ja he päättivät alkaa tutkia veikeän näköisiä pilviä. Mutta sitten tapahtui jotain kamalaa, jotain mitä minulla ei ole koskaan ennen tapahtunut pelissäni. SATELIITTI tippui taivaalta suoraan Timon päälle!
Ei siinä ollut mitään tehtävissä ja viikatemies saapui hakemaan pikku-Timoa :(
Aliisa oli kuullut hirveän tömähdyksen ja ryntäsi suoraan ulos. Mitä hän näkikään... Verisen, liiskaantuneen raadon maassa ja viikatemiehen. Hän alkoi itkemään vuolaasti, se oli hänen syytään! Tai niin hän itselleen uskotteli. Jos hän ei olisi käskenyt lapsia ulos, mitään ei olisi tapahtunut! Nellikin ulvoi pitkään ja surullisesti. Timon muistolle.
Myös Petteri oli tullut ulos, mutta kangistui seisomaan portaitten eteen, kun näki mitä oli tapahtunut. Hän oli menettänyt ensimmäisen poika-lapsensa. Pienen, rakkaan poikansa! Miten näin voi käydä!? Petteri itki ja huusi.
Timolle rakennettiin kaunis, pieni hautapaikka. Hänen viimeinen lepopaikkansa. Siellä monet perheenjäsenistä kävivät päivittäin. Petteri meni sinne usein ja raivosi ylös (jumalalle kai): -MIKSI, Oi miksi Timo!? Hän oli vielä niin pienikin, mitä hän on tehnyt? Miksen minä voinut olla hänen tilallaan sinä aamuna, miksi en!?
Sitten alkoikin koko perheen suruaika. Kaikki vaipuivat omiin oloihinsa. Aliisa ei tehnyt mitään muuta, kuin makasi sängyllään ja etsi lohtua raamatusta. Hän oli todella syvästi masentunut, eikä vakava nuhakuumekkaan yhtään parantanut asiaa.
Petteri sai mielenrauhaa vain puutarhan hoidosta. Siellä hän oli päivittäin, eikä puhunut kenellekkään.
Myös isovanhemmat olivat täysin murtuneita lapsenlapsensa kuolemasta. Lyyli sai purettua vihansa avaruuden asemien mokasta tekstinä. Hän kirjoitti monta tuhatta sivua olevan romaanin tunteistaan, nimeltä: Rakkaus ja anteeksiantamaton viha. Siittä tuli menestysromaani, sillä koko Kauniala oli liikuttunut siittä, miten Timolle kävikään.
Sinä samana iltana Lyyli oli ottanut myös puhelun yliopistolle. Vaikka opetus-uran huippu oli yhden ylennyksen päässä, hän päätti jäädä eläkkeelle. Ei hän pystynyt enää koskaan mennä töihin. Eläkettä päivässä tulee 707 simoleonia.
Jonne alkoi olla yhä enemmän lapsenlapsiensa (Santtu, Vepu, Heidi) seurassa, sillä ei halunnut enää menettää yhtäkään niistä.
Kaikki muut luulivat, että Päivi ja Heidi olivat pääseet tapahtuneesta jo yli, mutta oikeasti heidän tuskansa oli mitä kovinta. He olivat ilkkuneet Timoa leikillään, vaikkei Timo siittä pitänytkään, mutta yhtäkkiä Timo oli kuollut. Tytöt eivät antaneet itselleen anteeksi, ei ehkä koskaan. Onneksi he kuitenkin tukivat toisiaan kovasti.
Petteri oli usein öisin alkanut tutkailla tähtitaivasta. Hän todella vannoi kostoa, sille joka sen surmaavan sateliitin tiputtikaan! Hän etsi kaukoputkella sitä tähtiasemaa ja suunitteli vaihtavansa uraa avaruuslentäjäksi, jotta voisi joskus mennä sinne ylös. Kostamaan. Kostamaan hänen poikansa kuoleman.
Kyllä silti välillä tapahtui jotain pieniä iloisia asioitakin. Koko perhe ilahtuikin, kun Heidi sai niin toivomansa kympin todistuksen. Suruaika oli kestänyt kauan, mutta nyt jo se alkoi hälvetä.
Oli myös kaksosten syntymäpäivien aika!
Tässä on nyt molemmat kasvaneet pojat. He olivat hyvin samannäköisiä ja luontoisia. Santeri on tuo sinipaitanen ja Verneri on saanut sitten mustan paidan.
Vaikka pojat olivat molemmat hellyyttäviä ja menestyviä, pelottava musta koira oli alkanut vaanimaan heitä. Kukaan ei tiennyt, mikä tai kenen koira tämä oli ja miksi se oli niin vihainen. Joku ei pitänyt Aliisan pojista...
Mutta kummallista, että koira piti HYVIN, hyvin paljon Aliisasta! Mitä oikein oli meneillään?
Päivikin oli omien sanojensa mukaan löytönyt elämänsä rakkauden. Tämä rakkaus oli valkoinen poika nimeltä Frank Simpson. Frank on pelattava simi, mutta eihän Päivi välittänyt, hän kun ei ollut perijä.
Päivi oli suunitellut jo koko elämänsä Frankin varaan. Niimpä hän meni äitinsä luokse ja sanoi: -Äiti, minä muutan pois. (seuraa Lyylin järkyttynyt ilme) Menen käymään yliopistolla, mutta muutan sitten Frankin kanssa yhteen. Frank kosi minua eilen. Onhan se ok? (Lyylin ilme vaihtunut hymyilyyn) -Voi Päivi, normaalisti kieltäisin sinua, mutta tiedän että Frank on perinpohjin hyvä poika. Saat suostumukseni, mutta kysy vielä Jonnelta myös. Ja silloin Päivi halasi tiukasti äitiään.
Koska Jonne oli töissä, Päivi meni tietokoneelle lähettämään sähköpostia isälleen. Oli vain yksi ongelma, Heidi nimittäin. Hän saapui Päivin viereen ja sanoi: -Olen kuullut, että lähdet tänä iltana yliopistoon. -Totta, Päivi sanoi. -Mutta sinä lupasit Päivi! Meidän piti mennä yhdessä! Heidi vinkui. -Voi Heidi rakas, olen pahoillani, mutta jos sinä olisit löytänyt yhtä ihanan miehen kuin minä, tekisit varmasti samanlailla. Silloin Heidi purskahti kauheaan nauruun -Haaahaahaa! MIEHEN TAKIA? En ikinä!
Mutta ulkona oli jo taksi odottamassa. Ja niin Päivi lähti yliopistoon.
Seuraavana päivänä kaikilla oli niin kiire, ettei kukaan muistanut Heidin syntymäpäiviä. Tyttö tosin oli niin kiltti, ettei välittänyt moisesta. Heidi sai perhetavoitteen ja hänen mieltymyksiään olivat miehet mustilla hiuksilla, ja pienellä parran sängellä. Äitinsä peloista varmaankin johtuen inhokiksi tulivat vamppyyrit.
Syntymäpäivä-lahjaksi hän sai mainion kännykän, jota päättikin heti testailla. Hän vain näppäili numeroita ja kuunteli kun kohta luurin toisessa päässä kuului: -Sim Cityn yliopiston kanslia. Kuinka voin auttaa? Hetken ihmeteltyään Heidi hihkaisi puhelimeen: -Yliopistollako? No kuinkas sattuikin! Voinko tulla sinne opiskelemaan?
Voitte arvata vastauksen, kun pian pihalla oli taksi valmiina ajamaan yliopistolle. Aliisa ja Lyyli olivat vilkuttamassa, ja juuri ennen kuin Heidi kerkesi vetää oven kiinni Aliisa kiljaisi: -HEIDI! Sinut on valittu perijäksi! Melkein unohdin kertoa! Ja sitten taksi ajoi pois. Matkalla Heidi mietti: Perijäksi, vau! Pian kuitenkin hänelle alkoi kertyä paineita. Sillä nyt hän oli vastuussa Myllytalojen suvun jatkamisesta.
Loppupäivä sujuikin aika mukavasti... Vai sujuiko?
Päivällä, kun meidän eläkeläinen alkoi valmistaa ruokaa, hän otti jauhopussin käteensä ja katsoi sitä pitkään. Ja sitten, kimeällä hullunkurisella äänellä kimittämään: -No mutta onko se Lyylin pikku Timo-vauvaliini? Onko se, onko! Ja hän silitteli ja ruokki jauhopussia. Ilmeisesti vain tietokoneella romaania kirjottaminen oli saanut Lyylin tolaltaan. Onneksi Jonne kuitenkin vei hänet terapeutille ja asia saatiin kuntoon aika pian.
Nyt kun talossakin oli hiljaista, lapset koulussa ja eläkeläiset terapeutin vastaanotolla, oli Aliisan ja Petterin aika pitää jälleen hauskaa makuuhuoneen puolella. Kun tilulii- sävelmä käväisi korvissamme, Aliisa jäi nukkumaan ja Petteri meni jälleen etsimään sitä pirun-avaruusasemaa.
Petteri tutki ja tutki, monta yötä ilman tulosta. Mutta yhtenä yönä, hän näki jälleen vain isoja tähden mollukkaisia mutta pian....
... Tälläinen erikoinen näky valtasi hänen silmänsä ja korvia vihlova hulina täytti hänen korvansa... MITÄ TAPAHTUU!?
Sininen, jostain korkealta, korkealta avaruudesta tuleva valo osoitti maata. Ei osoitti Petteriä...!
Ja vaikka kuinka hän yritti vastustella, se vei hänet mukanaan. Avaruusoliot olivat siepanneet hänet!
Aliisa oli suunnattoman huolissaan. Muutamien tuntien kuluttua kuitenkin koko perhe huomasi, kuinka avaruusalus saapui heidän etupihallensa ja potkaisi sieltä Petterin ulos!
Vaikka kaikki olivat yhä tolaltaan tapahtuneesta, Petteristä itse se oli mahtava kokemus! Toivoton tiedonjanoinen tiedemies kun Petteri onkin... Mutta olisiko hänen ajatuksensa vielä yhtä positiivisia, kun hän saisi tietää odottavansa vihreää lasta, vaikka normaali sellainen oli myös Aliisa vaimon mahassa?
Mm. Se ja Heidin koko opiskeluaika seuraavassa jaksossa. Päivihän nyt astuu melkein lopullisesti ulos Myllytalojen tarinasta, mutta takaan että hänestä kuullaan vielä!
25.05.2007 - 18:44
(tällä jaksolla ei ole kertojaa!)
Oli myrskyinen kesäyö. Oli hyvin rankka sade, ja salamat sinkoilivat ympäri pihaa ja samalla sytyttivät tulipaloja.
Aliisa oli jälleen saanut useita sähköiskuja ja salaman osumia. Jokin ei nyt ollut kunnossa...Aivan kuin joku yrittäisi saada hänet hengiltä, näin Aliisa ajatteli.
Lisäksi Aliisalla oli vakava nuhakuume ja hänen psyykkinen terveytensä kävi rajamailla. Hän sai toistuvasti hirveitä, -itku, -raivo ja -ahmimiskohtauksia. Kukaan ei tiennyt syytä, eikä osannut auttaa. Oikeasti Aliisa ei saanut mielestään sitä harmaaihoista, terävähampaista postinkantajaa. Jokin siinä oli vialla.
Ja seuraavana päivänä kun hän käveli jälleen sen samaisen postilaatikon ohi, jossa tapasi vampyyrin, niin vatsa pomppasi. Hän olisi jälleen raskaana. Aliisa hoki itselleen kokoajan: -Odoton lasta ja sillä ei ole mitään tekemistä sen vampyyrin kanssa, ei mitään tekemistä. Olen vain harhaluuloinen, ei vaampyyreita ole olemassakaan! Unohda se, sillä ei ole mitään merkitystä..... (vai onkohan?)
No, onneksi pian Aliisakin sai jotain muuta ajateltavaa, kun oli jälleen kolmoissynttärit. Kaikkien edelisen jakson juhlien jälkeen perhe oli niin lopeenkyllästynyt juhlimaan, että kolme kakkua ja kynttilät ostettiin ja siinä se. Roskiin ne meni kuitenkin.
Tässä on Timo taaperona! Luonteeltaan hän on keskisiisti, ujo, toimelias, leikkisä ja kiltti.
Katsokaa nyt tässä Jonnea viimeisen kerran aikuisena, sillä nyt hänkin vanhenee. (ja Timo oppii takana asioimisen ihmeitä)
Vai että sellainen papparainen :)
Ulkona myös Heidi oli kasvanut taaperosta lapseksi. Ihan kivan näkönenhän se :)
Eteenkin kun ulkonäköä vielä hieman vaihdettiin!
Petterikin oli jo kerennyt opettamaan melkein kaiken Timolle, sillä välin kun....
...Tytöt pitivät keskenään hauskaa Heidin uudessa (pienessä) huoneessa. He pompauttelivat toisiaam korkeammalle kuin ketään (ja samalla luultavasti rikkoivat sängyn) ja olivat keskenään kokoajan. Pian he olivatkin parhaita ystäviä.
Aliisa oli niin ylpeä Heidi tytöstään, että halusi tämän kunnon yksityiskouluun. Ja Päivi siinä samassa myös. Sitten se Alvi Valkoinen saapui ja JESUSAUTA! Aliisa huudahti. Se oli hänen vanha opettajansa! No ei siinä mitään, juttu oli jo melkein kerrasta läpäisty. Tottakai Heidi pääsi! Olihan Aliisa ollut Alvin koko koulun historian paras oppilas :)
Toki Alvi kutsuttiin pöytään ja matkalla esiteltiin taloa ja Aliisa jutteli kertoen melkein koko elämäntarinansa. -Niin no olen ollut paljon äitiyslomilla, etten ole hirveästi töissä ole ollut, mutta huomenna käväisen. Olen nyt jätössaiantuntija. Aliisa kertoi. -Herranjestas! Niin alhainen! Annappa kuule pomosi numero! Alvi käski. Ja hän saikin loppujenlopuksi sen. Koko mukavan rehtorin vierailu illan loppupisteet olivat: 56 p. RUOKA 53 TALOKIERROS 60 JUTUTUS yhteispisteet olivat siis huikeat: 169/60. Heidi pääsi yksityiskouluun, mutta Päivi ei.
Heidi tuli heti onnellisena halaamaan äitiään ja sanoi -Kiitos äiti kun järjestit minut yksityiskouluun! Kiitos äiti, kiitos! Aliisa hymyili tyytyväisenä.
Seuraavana päivänä yllätysyllätys Aliisa palasi töistään ylentyneenä! Alvi oli varmaan jutellut hänen pomonsa kanssa, mutta ei mitään! Kiitoksia vain hänelle! Aliisa myhäili tyytyväisenä ja aloitteli äitiyslomaansa.
Sekä Heidin ensimmäinen koulupäivä käynnistyi. Kaikki meni hyvin ja kotiin tultaessa pappa Jonne opetti tekemään läksyjä. Päivillä taas meni koulussa todella huonosti. Sosiaaliviranomaisetkin olivat jo alkaneet uhkailla, mutta nyt asia on menossa parempaan suuntaan.
Perheen puskiin ja pensaisiin oltiin jo tyystin kyllästyneitä, mutta uusi uima-allas oli mitä mainioin. Siellä perhe vietti paljon aikaa ja lähes koko Aliisan loma menikin siihen, kun hän istui aurinkotuolissa vahtimassa Heidin ja Päivin pulikointia. Talo alkoi kyllä käydä aika pieneksi...
Petteri ja Aliisa päättivät jälleen aloittaa kalastuksen, jotta lisärahaa saataisiin taloon. Toki myös kaikki kävivät töissä ja helikopteri se saapui yhä hakemaan Jonnea.
Ja kerran sitten erään kalareissun päätteeksi synnytys käynnistyi. Voi sitä tuskaa! Tuplatuskaa, mutta sen jälkeen tuplaonnea. Ne olivat nimittäin KAKSOSET!
Tässä poikavauva, joka syntyi ensimmäisenä. Nimekseen hän sai Santeri (eli tuttavallisemmin Santtu)
Ja muutamaa sekunttia myöhemmin, maailmaan putkahti toinen poikavauva joka nimettiin Verneriksi. (jälleen tuttavallisesti Vepu). Nyt talokin oli aika pieni kun 10 asukkia. Lyyli, Jonne, Päivi, Petteri, Aliisa, Heidi, Timo, Santeri, Verneri ja koira Nelli.
Niin sitä ei enää aikailtu, vaan päätettiin muuttaa oitis suurempaan taloon. Tämätalo on itseasiassa se, jonka rankensin edelliselle lc Da Cavallo perheelleni, mutta kun se katosi niin nyt Myllytalot saivat tämän.
Tässä koko sakki talon edessä. Kieltämättä aika iso perhe se on jo :D
Tässä talon alaketa. Sisältää (vaalea vasen kulma)= Petterin ja Aliisan makuuhuone (vaalea oikea kulma)= Vessa (sen edessä)= Kukan sidonta huone (sen edessä)=Harrastushuone, joka remontoidaan Lyylin ja Jonnen makuuhuoneeksi (takana vasenkulma)= Viihtyisä keittiö, jossa 6 hengen baaritiski ruokapöytänä (keittiön vieressä) viihtyisä vihreä olohuone monine sohvineen, kirjahyllyineen ja tv. (ja keskellä) mukava eteinen josta löytyy niin tietokoneet, poreammeet ja lipastot.
Tässä vielä kuva remontoidusta makkarista.
Ja yläkerasta löytyy 5 makuuhuonetta lapsille, vessa, ja kaksosten huone. (paitsi Päivi ja Heidi saa sen, vaikkei kaksosia olekkaan)
Ja varmaan paras juttu koko talossa: MAHTAVA KELLARI! Kukaan ei todella voi olla tykkäämäti Myllytalojen kellarista! Lapset tykkää pulikoida vedessä ja leikkiä vesisokkoa, Petteri haluaa kuntouida, ja Jonne haluaa katsoa päiväuutiset veden äärellä, Aliisa haluaa keinoruskettua kellarin lampuissa ja Lyyli haluaa nauttia perheensä seurasta. <3
Aika uudessa talossa menikin kuin siivillä. Siellä oli kaikkien mielestä tosi kivaa. Petteri oli ollut tämän "lapsisatsin" kovin hoitaja, johtuen ehkä siittä että kaikki olivat aina töissä ja koulussa, mutta Petterillä oli paljon vapaapäiviä. Kolmen lapsen hoitaminen yksin olikin HYVIN raskasta.
Vapaaaikaa oli hyvin vähän Petterillä. Ja silloin kun sitä pariminuuttia oli tarvi olla koira Nellin kanssa, että se voisi olla onnellinen ja sosiaalinen. Koira kavereita sille haluttaisiin, mutta taloon ei mahdu.
Pian alettiin taas viettää hirveitä synttäritohinoita. Jälleen neljät sellaiset. Huoh, tehään tää nopeesti :/
Tämännäköinen on taaperoikäinen Santeri.
Ja meidän kalju Verneri.
Timosta tuli veikeä lapsi. (ei mikään järin kaunis naama!)
Ja rumpujen tärinää! Nyt pikku-prinsessa-Päivi puhaltaa kynttilät! Takana parasta ystäväänsä kannustava Heidi.
Että sellaisseeksi kasvoi Päivi. Leikautti hiuksetkin samanlailla kuin Heidi, eikä Päivi kuulemma aio mennä yliopistoon josei Heidi tule hänen mukaansa. No sitä odotellaan vielä hetki. Parhaina ystävinä he silti pysyivät vaikka ikäero onkin jo suuri.
Kaikinpuolin tässä talossa oltiin hyvin onnellisia. Niin monen vuoden jälkeenkin, Lyyli ja Jonnekin yhä rakastivat syvästi toisiaan. Tälläiseeseen mämmäri kohtaan me nyt jätämme seiskajaksomme. ´Kommentit tervetulleita. Moido ja hyvää kesää kaikille! <3 (jatkoa tulossa....)
19.05.2007 - 17:29
Saavuimme keskiyöllä Petterin kanssa takaisin hänen lapsuuden kotiinsa ja halasimme syvään ennen kuin astuimme hänen kotiinsa. Ei! Myös minun kotiini nyt!
Tässä kuva alakerrasta (myös yläkerta oli) Meille oltiin rakenettu oma makuuhuone, vastapäätä Jonnen ja Lyylin makuuhuonetta. Mielestäni se oli hienosti, jokseenkin dramaattisilla väreillä sisustettu. Lyylillä on hyvä maku! Kaikki olivat jo nukummassa, joten mekin mentiin suoraan. Aamulla tutustuisin taloon ja tuleviin appivanhempiini paremmin.
Tässä on aamulla otettu kuva koko talosta. Jonne otti sen helikopteri matkallaan töihin, joten siksi se on hieman vinossa :)
Aamulla minä sain luvan hoitaa tätä Petterin pikkusisko Päiviä sillä aikaa kun Lyyli valmisti munakasta aamupalaksi. Että Päivi on söpö! Minullehhan alkaa nousta ihan hirveä vauvakuume kun tämä vauveliini söpöilee niin älysti!
Lyylin munakas valmistui ja söimme kaikki sitä ja keskustelimme aivan normaalisti. Että se munakas olikin hyvää! Kanamunien tuoreuden saattoi melkein maistaa ja minäkin haluaisin yhtä hyväksi kokiksi, kuin Lyyli! Mutta yhtäkkiä kuitenkin minulle iski hirveän huono olo. Jätin ruokani pöytään ja ryntäsin suoraan vessaan, sillä nyt taitaisi tulla munakkaat ylös!
Juu ja varmasti kaikki tulikin! Huuhtelin suuni vedellä ja palasin aamupala-pöytään ruhjuisen näköisenä. Kerroin Lyylille hirveän pahasta olostani, enkä todellakaan tiennyt mistä se johtui. Ei se voinut olla ruoka-myrkytys, ei taatusti Lyylin munakkaasta!
-Tuttu tunne. Silloin kun minä aloin odottaa Petteriä kärsin hirveistä aamupahoinvoinneista. En yksinkertaisesti pystynyt syömään mitään, kun kaikki tuli pois, Lyyli kertoi. -En sitten tuosta sinun voinnistasi osaa sanoa mitään, sillä ettehän te nyt vielä niin pitkälle suhteessanne ole menneet, että vauva olisi mahdollinen. Lyyli jatkoi. Petterin kanssa katsoimme toisiamme huvittuneena. Viimeksi sitä tapahtui viime yönä, joten on hyvin todennäköistä, että todella olisin raskaana!
Emme puhuneet asiasta Lyylille vielä mitään, vaan kaippa hän sitten itsekkin huomaisi mahdollisen raskauden, viimeistään kun mahani kasvaa. Mutta sitä ennen, me halusimme Petterin kanssa naimisiin, sillä Petteri ei halunnut aviotonta lasta, ja minä halusin mahtua täydellisesti täydelliseen hääpukuun. Jonne ja Lyyli olivat tehneet upeaa työtä, kun järjestivät meille ihanat pihahäät! Hintaakin nille kertyi melkein 10 000 §
Valitsin kauan häämekkoani, mutta lopulta päädyin tähän, yksinkertaiseen valkoiseen olkaimettomaan morsiuspukuun. Ja Petterillekkin valittiin jo yhteensopiva puku, (ja Jonne papalle samanlainen) joten ei muuta kuin hääjuhlat käyntiin!
Sitten vieraat kutsuttiin, joita oli vain kaksi (jos Jonnea ja Lyyliä ei lasketa) minun paras ystäväni Niitty Tanjunen sekä tuo puutarhakerhon mummo, jonka kanssa ystävystyin yliopisto aikoina. Jonne ja Petteri kilistivät maljaa minulle Aliisamme ja lausuivat, pienen mutta kauniin puheen. -Aliisalle, maailman kaunimmaille morsiammelle ja Myllytalojen parhaalle naiselle. Oh, olin otettu!
Lyyli hieman loukkaantui, kun häntä ei muistettu ollenkaan. Niimpä menin hänen luokseen ja sanoin: -Lyyli, minun mielestäni sinä olet tämän talon paras nainen, mutta tiedäthän sinä miehet... Tänään he halusivat vain mielistellä minua. Lyyli vain nyökkäsi. Sitten halasimme ja moiskautin vielä pusun anopilleni. Sillä nyt olisi H-Hetken aika!
(Tahdotko sinä, Aliisa Irmeli Santala ottaa mieheksesi ja aviopuolisoksesi Petteri Myllytalon, kunnes kuolema teidät eroittaa?) TAHDON! (Tahdotko sinä, Petteri Sakari Myllytalo ottaa Aliisan vaimoksesi, rakkaaksesi, niin vastoin kuin myötäkäymisissä?) .....(piiitkä hiljaisuus)...... TAHDON!
Nyt olimme virallisesti naimisissa! -Siittäs saat kun odotit joidenkin viskipullojen takia niin kauan, ennen kuin sanoit tahdon! Huusin Petterille leikkimielisesti ja tungin hänen suunsa täyteen maukasta hääkakkuamme.
TÄYDELLISTEN (Tunnelma katossa) häidemme jälkeen meitä tuli piiiitkä limusiini hakemaan pienelle "häämatkalle" läheiseen viidentähden hotelliin.Lyyli ja Jonne parka, kun joutuivat jäämään kotiin siivoamaan. Limusiinikin oltiin koristeltu niin kauniisti, mutta Petteri vain meinasi saada allergiakohtauksen noiden kukkasten takia.
Palasimme lomalta, ja pikkuhiljaa aloimme taas totutella normaaliin arkeen. Me hankittiin Petterin kanssa tietokoneilta molemmille omat työt, minä luonnontieteilijän uralta jätösasiantuntijaksi, ja Petteri rikollisuudelta salakuljettajaksi. Minun työt kyllä tyssäsivät suoraan pariksi kuukaudeksi, koska kun nousin tuolilta vatsani pompahti! Ei toki lihavuutta, vaan vauva todella ilmoitteli tulostaan.
Kävelin takaisin alakertaan ja kohtasin Lyylin matkalla. Lyyli kiinnitti ensimmäisenä huomion vaatteisiini. -No mutta Aliisa, etkö löytänyt vaatekaapeista muita vaatteita, kuin minun vanhat äitiysvaatteet? Lyyli kysyi. -No katsos Lyyli kun, minä olen, aloin selittää. -ALIISA! SINÄ OLET RASKAANA! Lyyli kiljui. -Oletko pettänyt Petteriäni, ja kaiken kukkuraksi tullut siittä vielä raskaaksi!? Hyi sinua! Lyyli torui. -Voi ei, ei laisinkaan, Lyyli! Olet käsittänyt väärin, lapsi ON Petterin! Kiirehdin selittämään. -Ohoh, luulin Petterini olevan vielä... -Ei Lyyli, kyllä me jo yliopistossa oltiin niin. Pienen alkujärkytyksen jälkeen Lyyli kuitenkin tuli hirmuisen iloiseksi ja hoki: -Minähän saan lapsenlapsen! LAPSENLAPSEN!
Samana iltana myös Päivi kasvoi taaperoksi. Perheen kesken me järjestettiin pikku-Päiville pienet, vaaleanpunaiset synttärit.
Tälläiseksi Päivi sitten kasvoi. Tuli hirveän samanlaiseksi kuin äiti-Lyylinsä, niin ulkonäöltä kuin luonteeltaan. Päivi on hyvin siisti ja toimelias ja todella kiltti, aika vakava ja sitten koko Myllytalojen suvun piire: HIRVEÄN UJO!
Petteri sai heti ensimmäisenä työpäivänä ylennyksen salakuljettajasta RIKOLLISNEROKSI! Se tarkoittaa sitä, että hän on uran huipulla, ja toteuttanut elämäntoiveensa. Hyvä Petteri! Palkkaakin tulee 1925 § per päivä, eikä kimppakyydissäkään ole valittamista.
Äh! Miksei oma vauvani voisi jo syntyä! Kuumeeni kasvaa ja kasvaa. Onneksi sentään oli Päivi, jonka kanssa olin lähes kokoajan. Opetin hänet potalle ja kävelemään, luen hänelle satuja vaikka kuinka monta tuntia päivässä...Rakastan Päiviä! Tarvii kuitenkin antaa Lyylillekkin tilaa, sillä se olisi noloa, jos Päivi alkaisi kutsua minua äidiksi!
Päätin myös rempata Petterin vanhan huoneen päiville vaaleanpunaiseksi ja tehdä Päiville pienen muodonmuutoksen. Lyylinkin mielestä Päivi näytti nyt extra-söpöltä, mutta etuhiukset olisi kuulemma pitänyt leikata lyhyemmäksi. (pyh)
Oli myös aika järjestää toiset syntymäpäiväjuhlat, nimittäin Lyylille! Me oltiin Petterin kanssa ostettu Lyylille kaunis turkoosi mekko jo etukäteen lahjaksi, jotta hän saisi käyttää sitä syntymäpäivänään.
-OIH! Lähempänä itse vauvaa! Kiljaisin, kun vatsani pomppasi juuri ennen synttäri juhlien alkamista.
Ja iltakin saapui jo...Juhlat vietettiin jälleen aikalailla perheenkesken. Petteri vain oli kutsunut järjestämiinsä juhliin yhden vanhan ystävänsä. (Jonnen ja Aliisan välissä)
Jälleen another h-hetki! Lyyli pohdiskeli vielä hetken, miltä mahtaa näyttää vanhuksena. Huusin vieressä että: -Puhalla ne kynttilät niin nähdään. Ja sitten Lyyli kyyristyi (vaivaisen näköisesti) puhaltamaan!
Ja seuraavaksi mutrunaamainen mummeli tiuski ja tuiski ja ahmi kakkua. Eikai Lyylistä nyt tullut sellainen ilkeä mummo? Kysyin häneltä niin ystävällisesti kuin osasin MIKÄ häntä oikein vaivaa? -Voi Aliisa, anteeksi, en tarkoittanut olla vihainen. En vain pidä tästä joulu-mekosta, se on niin hiostavakin näin kesällä. Huokaisin helpotuksesta, sama vanha Lyyli se silti oli. -No, pianhan voit ottaa sen pois, sanoin.
Loppuillan vietimme ihan perheen kesken ja minä mietein, kuinka ihana perhe (tai oikeastaan suku) minulla on.
Parin päivän päästä oli laskettu aika. Synnytys käynnistyikin vain päivää ennen. Silloin hermoilin niiiin hirveästi! Sattuuko synyttäminen, onko lapsi terve, mitä sukupuolta?
Oi kuinka ihana pieni tyttövauvanen! Me annettiin Petterin kanssa sille nimeksi Heidi. Heidi Myllytalo, Petteri ja Aliisa Myllytalon esikoinen. Nyt mekin oltiin vanhempia! <3
Ja maailman onnellisimpia sellaisia! Miten voi olla jotain niin ihanaa, kuin pienet lapset? Haluan niitä lisää! Lisää ja lisää! Ainakin kymmenen!
Hieman tyyliään vaihtanut Lyylikin nautti suuresti lastenlapsiensa seurasta, vaikka oma taaperoikäinenkin vielä oli. Välillä arki olikin aikalailla hankalaa, kun pieni kokoajan ruokaa ja hyssyttelevä vaativa pikku-heidi ja Päivi-taapero, joka halusi kokoajan olla huomion keskipisteenä.
Jälleen kerran oli aika pitää synttäreitä. Tälläkertaa tuplasynttärit Päiville ja Heidille.
Tälläiseksi kasvoi Heidi! Vihii, katsokaa kuinka ohuet kulmakarvat! Heidi on: siisti, toimelias, erittäin leikkisä ja aikalailla kiltti ja MENEVÄ! On tainnut menevyytensä repiä minusta :D Niitä pisteitä oli jopa 5, kun lähes kaikilla muilla Myllytaloilla on yksi, korkeintaan 2. Jos ilmettäni ihmettelette, seuraan samalla Päivin kasvua :)
Tälläinen tuli tytöstä. Niin Lyylimäinen! (kasvonpiirteiltään) Aika ohuet huulet näyttää tytöllä olevan, keltäköhän nekin on perinyt?
Päiville rakennettiin oma jokatytön unelma prinsessa-huone yläkertaan. Seinät hän saa vasta teiniikäisenä. Se oli Lyylin määräys. Jotain hänen turvallisuuskysymyksiä, mutta niistä nyt otat selvää...
Myös Heidi oli puettu kesäiseen marimekon mekkoon, ja hiukset laitettu ponnarille. (kaunis ilme hänellä, muuten) Tässä hän on mummon kävelyopissa. Heidi saikin käyttöönsä Päivin vanhan "taapero-huoneen", mutta tulevaisuudessa hänen huoneensa siirtyy myös yläkertaan.
Minä opetin kullanmurun potalle ja Petteri koitti opettaa puhumaan, mutta lopulta minä opetin myös sen :) Ja jos ette ole vielä huomanneet, käytän jälleen näitä äitiysvaatteita. En toki huvikseni, vaan odotan jälleen vauvaa Päiville kaveriksi. Lyyli jälleen oli järkyttynyt. Hänen mielestään kuulisi syntyä vain yksi, korkeintaan kaksi lasta. Vaikka rakastan Lyyliä, en aio elää elämääni hänen ohjeiden mukaisesti. Hänen tarkoituksenaan oli hankkia vain Petteri, mutta sitten tuli vauvakuume ja syntyi Päivi. Ja nyt Lyyli varmaan kupsahtaakin vanhuuteen ennenkuin Päivi on edes 18 v. Minä en halua sitä!
Äitiyslomallani hoitelin paljon kodin asioita. Osasin kaikki hommani, miehisetkin. Korjailin ja siivoilin ja ennenkaikkea hoidin lapsia. Itseasiassa se oli mukavaa touhua. Siksi aloinkin miettiä, miltä se tuntuisi jokapäivä. Jos jäisin vakituiseksi kotiäidiksi? Petterihän saa niin hyvää palkkaa, mutta olisiko sitten minun yliopisto opiskelut täysin turhaa? NO EI! Tapasinhan minä yliopistossa Petterin!
Jos jäisin, niin mitenköhän Lyyli siihen suhtautuisi? Tiedän, että hän on koko elämänsä haaveillut kotiäitiydestä, mutta vieläkin käy töissä, vaikka olisi hän jo eläkepäivänsä ansainnut! Lyyli kyllä sai ylennyksen yliopiston professoriksi, mutta väsymys alkoi näkyä hänen suorituksissaan. Töiden jälkeen kylpyyn ja pehkuihin. Siinä se.
Vatsani oli kasvanut jälleen. Äitiyslomaa oli enää vähän jäljellä ja päätin hankkia itselleni ystävän. Loikoilin aurinkotuolissa ja näin postelijoonin tulevan, ja iloisena menin juttelemaan hänelle. Hän näytti kuitenkin jotenkin oudolta? No mutta, ystäviä tarvitaan, oli ne minkä näköisiä tahansa.
Posteljoonin tapaamisen jälkeen minulla oli outo tunne. Vatsaani alkoi vääntää hirveästi! En tiennyt mitä tapahtuu...Koska eihän se voi... Ei kai nyt jo!?
Olin oikeassa! Oli synnytyksen aika, vaikka lääkärit olivat sanoneet synnytyksen käynnistyvän vasta viikkojen päästä! Kuitenkin syntyi poika, joka sai nimekseen Timo. Minun silmiini hän näytti terveeltä, mutta meille lähetettiin maanantaiksi aika tarkistuksiin. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa, koska Timo on niin ihana poika! Ehkä hieman hiljainen ja se minua pelottaa.
Sain laitettua Timon pinnasänkyyn juuri ennen kuin tapahtui jälleen jotain kauheaa. Kuin salama tyhjältä taivaalta iski minuun, ja sain HIRVEÄN sähköshokin. Vaikka olin sisällä! Kaikki alkoi kun näin sen posteljoonin...Onko se hänen syytään?
Ja Lyyli näki lattialla julmasti haisevan kasan. Mitä täällä oikein on tekeillä!? Siittä ensikerralla...MUAHAAHAAAAAHAAA, kuului julma nauru ikkunan takaa.
15.05.2007 - 19:23
Tervetuloa jälleen lukemaan Myllytalojen tarinaa. Tällä kertaa kertojana on itse Petteri Myllytalo, sillä hän saapui juuri yliopistoon. Tähän jaksoon ollaankin tiivistetty koko opiskelu-vuosi (eli 4 vuotta!), joten ei muuta kun lukemaan!
Tässä sitä nyt ollaan, nuorena aikuisena yliopiston edessä. Pitäisköhän mun mennä ostamaan vielä kravaatti tähän pukuuni, jotta kaikki opettajat varmasti näkisivät, että olen kympin oppilas?
Asuntolaanhan minä muutin, kun ei rahaa ollut (vielä) tarpeeksi oman kämpän vuokraukseen. Mut ehkä sitten kun löydän "sen oikean" me muutetaan yhdessä omaan kämppään.
Oih! Asuntolaan alkoi virrata muitakin asukkeja, mutta uulalaa! Tässäpä vasta hyvännäköinen nuori nainen! Ujo olen, mutta tälle tytölle menisin juttelemaan, vaikka mikä olisi. Kättelin häntä ovella ja esittäydyin: -Hei, minun nimeni on Petteri Myllytalo, entäpäs sinun? -Hei vaan, olen Aliisa Santala! Tyttö vastasi ja katsoi minua suoraan silmiin.
Otin huoneeni aivan oven läheltä, ja asuntolan ruokalakin oli aivan vieressä. Näköjään myös Aliisa varasi läheltä huoneen. Tälläiseksi sisustin pienen huoneeni, ja menin oitis tietokoneelle valitsemaan pääaineen. Olin aiemmin keskustellut opinnon ohjaajan kanssa ja sanonut että haluaisin isona rikosuran huipulle, joten opo suositteli minun opiskelevan kirjallisuutta. Niimpä otin sen ja aloin heti kirjoittaa lopputyötä.
Olin hankkinut mietintämyssyn avuksi opiskeluun, ja kun näin Aliisan tulevan ruokalaan kiiruhdin heti tervehtimään häntä. Tietysti unohdin myssyn päähän. -Hei Aliisa! Huusin. -Ai hei, Petterikös sinä olit? -Juu, olen. No mites, oletko vielä valinnut pääainetta? -Juu, valitsin juuri äsken, Aliisa sanoi. -Niin minäkin! Otin kirjallisuuden, entäpä sinä? -Valitsin biologian, koska haluaisin jatkossa toimia luonnontieteilijän uralla. -Kuulostaa mielenkiintoiselta, sanoin. Sitten istuimme alas, ja jatkoimme juttelemista. (Ja Petteri otti myssyn pois)
(eiks niist tuliskin hyvän näkönen pari? :D) Lähdimme Aliisan kanssa molemmat luennoille, mutta sovimme että iltapäivällä kohtaisimme jälleen ulkona. Poreammeessa! Taidankin luennon sijaan mennä kuntosalille!
Ilta-päivä tuli. Istuimme aluksi aivan eri kulmissa Aliisan kanssa, mutta sitten Aliisa sanoi: -Petteri, tules tännepäin. Aivan kuin sinulla olisi saman väriset silmät kuin isoisoisoäitini serkun anopin kaimalla. Menin lähemmäs ja tutkimme toistemme silmiä. -Sinulla on Aliisa kauniit silmät, sain sanotukseni. -Ja sinulla pehmeät hartiat, Aliisa sanoi ja kietoi kätensä hartioilleni, ja minä hänen. Siinä vain istuimme hiljaa. Tunnelma alkoi kuumeta, ja sydämmeni sulaa. Luulen, että olen rakastunut.
Sitten Aliisan oli lähdettävä, ja minä jäin ammeeseen miettimään hieman asioita. Katsoin vielä viimeisen kerran Aliisaa kun hän oli lähdössä ja mietein. -Aliisasta tulkoopi minun vaimoni. Ja niin olin varma...
Ja nyt kun olin varma ja tiesin myös, että Aliisan tunteet olivat jotakuinkin samanlaiset otin taksin ja rahat kouraani ja muutin omalle tontille! Rahaa minulla oli melkein 10 000 simoleonia koossa. Lukukauttakin oli kestänyt vasta puoli vuotta. Astellessa uuteen IHANAAN kotiini mietein, että voiko tämä olla näin helppoa? Mitä niin hyvää olen tehnyt, että sain Aliisan? Ja vielä niin nopeasti!
Näin talo sisustettiin sisältä. Ehkä vielä vähän autio, mutta jos sen korvaisi joku ihana nainen? Siittä olisi otettava selvää, ja kutsua Aliisa treffeille. Ehkä ne olisivat ne treffit, jotka jatkuisivat koko elämän? Toivon vaan niin.
Vihdoin Aliisa saapui ja minä heittäydyin polvilleni hänen eteen ja lauloin niin kovaa, että luultavasti koko Sim City kuuli. -Oi Aliisa, kuin kirkkain aurinko! Et tiedä sitä ilon määrää, jonka koen kun sinut vain nään! Niimpä kysyn, muutatko kanssain asumaan, ehkä joskus myös naimisiin, sillä Aliisaaa, sä kaikkeni oot! -Oi Petteri, Aliisa sanoi kyynel silmäkulmassa. -Tahdon! Tahdon muuttaa kanssasi tänne! Aliisa huudahti. Ja halasimme, ja Aliisa antoi 1000 simoleonia meidän talomme hyväksi.
Loppu treffi aikanamme pidimme hauskaa, leikien kaikkia leikkejä ja nauttien toisiemme seurasta. Rakastimme molemmat vesi-ilmapalloja! Ja toki myös toisiamme.
No, me olemme molemmat jo eläneet lapsuutemme, ja ehkä oli aika siirtyä aikuisten leikkeihin. Eka kertamme oikeasti oli valokuvaus kopissa! Ei järin romanttista, mutta 100 kertaa hauskempaa! Tai mistäs minä sen tiedän? Ehkä illalla testailemme myös sänkyä.
Heheehee! Ja myös sohvaa!!! Aliisa on aivan hulluna muhun, ja mä häneen. Täytyyhän meidän muistaa silti opiskellakkin, mutta nyt ei ollut sen aika! (huomaa vaihtunut Aliisan tyyli)
Olimme menneet jo kihloihinkin ja kotona järjestäisimme häät. Äiti ja isä kotona tiesivät kyllä Aliisasta, mutta häntä tavanneet he eivät olleet. Olin kuulemma saanut pikkusisko Päivin. Harmi, että nään hänet vasta kahden vuoden päästä kun sen verran opiskeluja oli jäljellä.
Kyllä on iso Petterin kala, mutta niin myös maha. Kun pihalle ostettiin lampi, alettiin me Aliisan kanssa popsia herkullisia ruokia, ja ne hieman lihottivat. No mikäs siinä, ainakin Aliisa sanoi minun olevan vain mukavan pehmeä. Ja kun ei kuntoilu kiinnosta.
Myös Aliisasta tuli mukavan muhkea :D Ei auttanut, vaikka neiti popsikin paljon tomaatteja omasta maasta. Hänen oli kuulemma pakko saada kultainen ansiomerkki puutarhan hoidosta, ennen kuin me muutettaisiin takaisin lapsuuteni kotiin, koska Aliisalla oli paineita. Paineita äidistäni! Hän pelkäsi että Lyyli ei hyväksyisi häntä, jos hän ei olisi täydellinen kaikessa. Mutta eihän meidän Lyyli sellainen ole!
Yöllä kun minä olin mennyt jo nukkumaan, Aliisa hiippaili salaa pihalle. Kuntoilemaan! Ehkäpä nuorilla naisilla on vain niin paljon ulkonäkö-paineita että hänen oli pakko. Minä kyllä pidän kurvikkaista naisista, koska se tuo aina mieleeni ne kauniit Italian kukkulat, joita Lyyli minulle esitteli, kun olin vasta vauva.
Minä aloin myös maalaamaan, ja Aliisa innostui kirjoittelemaan romaania. Hän halusi sen valmiiksi, ennen kuin yliopisto aika loppuisi, mutta se tulikin ihan parissa päivässä valmiiksi. Kirja -Yliopisto Päivien Viemää myi kuin maailmaankuulu romaani, mutta Aliisalle rahaa annettiin vain 2280 simoleonia.
Päivämme sujuivat kutakuinkin aika leppoisasti. Aliisa aloitti joogaamisen, ja minä (mr.nudisti 2007) otin vieläkin inan rennommin heittämällä kuteet nurkaan. Aliisa hieman järkyttyi, kun ei huomannut minua takanaan ja kyykistyi katsomaan juuri sinne. No, toivottavasti sekin vain syvensi suhdettamme x ) Lukukausia oli kulunut jo 2 kokonaista vuotta, ja molemmat saivat aina 5 arvosanoja.
Ostimme myös kivan vihreän auton, jolla lähdimme kaupunkiin ruoka-ostoksille, ja etsimme myös yhdessä salaseuran jäseniä, mutta luovutimme aika pian. Ei me mitään seuroja tarvita!
Kolmas opiskelu vuosi alkoi, ja ensilumi tuli nyt tännekkin.
Aliisa vaihtoi sen kesämekkonsa pois, hieman lämpimämpiin vaatteisiin.
Ja teki oikein nätin meikin! Kyllä Aliisani näyttää nyt ihanalta! Itseasiassa niin ihanalta, että meikki antaa anteeksi pienet kasvovirheet.
Talvikin hurahti nopeasti, mutta oli aika koominen näky, kun keskellä lumihankea sula lammikko. Kun yleensä se on jäässä, mutta nyt ainakin saatiin taas kunnon kala aterioita Aliisan kanssa!
Opein puhumaan äitini ja isäni tapaan myös kasveille. Olin saanut kultaisen ansiomerkin! Ostimme myös muutaman hedelmäpuun ja puutarhamme kukoisti!
Aliisa soitti puutarhakerholle, ja osti sieltä varmuuden vuoksi antiviheriiniä, koska hän pelkäsi minun nyt muuttuvan vihersimiksi, eikä hän halunnut kasvia miehekseen. Samalla pyysimme myös arviota puutarhasta ja pääsimmekin puutarhakerhoon hyvin arvosanoin, ja saimme myös 1000 simoleonia, mutta emme toivomuslähdettä.
Nyt aloimme Aliisan kanssa opiskella vieläkin ahkerammin, sillä 4 (eli viimeinen) yliopisto vuosi oli alkamassa. Tosin Aliisa tulee puolivuotta minua jäljessä.
Olin kutsunut vanhempani kylään ja Aliisakin tutustui heihin. Itseasiassa Aliisa ystävystyi Lyyli äitini kanssa!
Väliosa: VIIKATEMIEHEN TULISEN KIIREINEN PÄIVÄ
Oli kuuma kevät päivä, ja minulla oli ollut paljon tekemistä, enkä huomannut ollenkaan kuumettani. Pelästyin sitä, ja viimeisillä rahoillani rakensin uima-altaan viilentymiseen (takana) juuri kun oli pääsemässä tikkaille SYTYIN PALAMAAN! Mitään ei ollut tehtävissä, Aliisa oli asentamassa varashälytintä uuteen autoomme, joten olin yksin kotona!
Olin pelkkää tomua vaan... Viikatemies tuli vain lisäämään minut mustalle listalle, joten hei hei, julma maailma!
Vai jossen vielä tänään sanoisikaan sitä!? Kuin onnen kauppaa, Aliisa kerkesi paikalle viime sekunnilla, ja sai arvata. Arvata minun henkeni edestä.
Onneksi Aliisa onnistui, ja minut palautettiin elävien kirjoihin. Kuitenkin Aliisan teolla oli oma hintansa, sillä nyt hän oli itse tulessa!
Aliisa menetti henkensä, vaikka kuinka hänta koitin sammuttaa! Oli jo liian myöhäistä, ja viikatemies palasi jälleen tontille.
Onneksi kuitenkin myös minä sain mahdollisuuden arvata Aliisan puolesta, ja viikatemiehen harmiksi, minun onneksi ONNISTUIN! Nyt sain Aliisani takaisin! Mutta meillä oli nyt muitakin ongelmia...
...Nimittäin pihamme oli täynnä pieniä paloja, jotka olivat yltymässä roihuavaksi tuli-helvetiksi! Pian meiltä menisi talokin alta, kun palokuntaa ei saatu paikalle mitenkään!
Sammutimme paloja parhaamme mukaan, mutta niin kuin kuvasta näkyy, se oli aika vaativaa. Paljon me menetettiin, 3 ystävää, mutta itse kuitenkin säästyimme, vaikka molemmat sytyimme vielä kerran uudestaan palamaan, mutta siitäkin selviydyttiin!
Oli se tuhoisa palo, viikatemies joutui vierailemaan tontilamme muutaman tunnin sisällä jopa 7 kertaa! Mm. minun ja Alisan rakas ystävä kuoli, joka oli vierailemassa tontilla. 2 muuta olivat jotakin ohikulkijoita, jotka olivat tulleet kauhistelemaan paloa. Heidän hautakivet me hävitettiin.
Kaiken tämän kukkuraksi, Aliisa menetti vielä järkensäkkin. Hänen julma isoveli oli aina peloitellut tulella, ja siksi tuli oli Aliisalle pelottava ja arka asia.
Kun olimme siivonneet tuhon jäljet, otimme loppuillan rennosti. Ihan Aliisan hermojenkin takia. Jatkossa tarvii pitää omasta sisäisestä lämpötilastaan huoli! Miettikkää, kaikki tuo edellinen aiheutui vain minun pienestä kuumeestani! No, nyt kai on vain paras unohtaa asia ja keskittyä opiskeluun, sillä minun viimeinen koe olisi huomenna!
Seuraavana päivänä halusin olla yksin ja rauhassa ennen suurta koetta. Aika kului nopeasti, ja huomasin kellon olevan jo niin paljon, että aloitin matkani kohti yliopistoa. Tässä olisi minun hetkeni näyttää, miten hyvä minä oikeasti olen!
Tulin kokeestani ja äitini sieltä jo soittelikin ja kysyi: -Miten koe meni? -AIVAN LOISTAVASTI! Sain päästötodistukseen viitosen! (paras) kiljuin puhelimeen ja kutsuin äidin ja isän valmistujaisjuhliini.
Aliisa oli kuullut kiljuntani ja hyppäsi kaulaani ja onitteli arvosanani johdosta.
Juhlista tulikin todella onnistuneet! Paikalle oltiin kutsuttu myös baarimikko, ja Aliisa miksasi loistavaa musiikkia, jonka tahdissa me jorattiin. Eikä kokossa ja ilotulitteissakaan säästelty!
Ja sitten kasvoin aikuiseksi! (ensi kerralla näätte tarkempia kuvia siittä, miltä näyttää aikuinen Petteri)
Illan päätteeksi taksi tuli hakemaan minut takaisin kotiin. Juhlani lopputulos oli: Tunnelma katossa!
Harmikseni Aliisan oli jäätävä vielä puoleksi vuodeksi yliopistolle, vaikka olisin halunnut hänet heti kanssani kotiin. Aliisa kuitenkin aloitti meditoinnin, ja siksi tuntui, kuin loppukoe olisi ollut aikaisemmin.
Myös Aliisa järjesti itselleen valmistujaisjuhlat, joiden lopputulos oli ihan hyvä. Sen jälkeen hän kasvoi aikuiseksi, ja lähti kotiin. Nyt saamme toisemme kotona, mutta miten yhteiselo virallisesti alkaa sujua? Ja entäpä Myllytalojen talo, eikös se on aika pieni 5 henkilölle? Siittä seuraavassa osassa :D
Komenttia, kiitos <3
12.05.2007 - 12:08
BÖÖ! Mun nimi on Jonne, ja arvatkaas mitä! Tälläkertaa MÄ kerron mun, Lyylin ja Petterin elämästä. Nooh, täytyy myöntää et oon päässy kajomaan sen (Lyylin) päiväkirjaan... No alotetaas! Ja tarvii muuten sanoa, että tämän jakson nimi kuulostaa aivan matikalta. Pitäisköhä Lyyli vaihtaa alaa? :o
Nahnah, siellä se kirjottaa pahaa aavistamatta päiväkirjaas... Ties vaikka laskee samlla matikkaa ;P
No mitä me nyt Lyyliä kytätään kattokaa mielummin mua! Tsadaa! Oon aikas håt, vai mitä? ;D (noni, ei täst tuu mitää jos JONNE kirjottaa, joten siirretään loppujakso taas perinteisesti Lyylille.)
Noniin. Oli enää päivä Petterin synttäreihin! Harjoittelimme Petterin kanssa hieman tanssimista, jotta voitaisiin sitten tanssia unohtumattomissa synttäri bileissä oikeen kunnolla. Katselin samalla tuota Jonnen työkaverin vatsaa ja toivoin että minunkin vatsani pian kasvaisi. Haluan tyttö-vauvan jo!
Petteri oli lähettänyt jo aikaisin hakulomakkeen yliopistoon, ja hän teki heti suuren vaikutuksen yliopiston lautakuntaan ja sai kaupanpäälle vielä stipendit luovuudesta, ruuanlaitosta sekä kympin todistuksista. Että olen ylpeä pojastani!
En haluaisi Petterin lähtöpäivän lähestyvän, sillä olimme niin läheisiä. Ala-Asteella Petteriä oltiin alettu kiusata, koska koulussa oli ollut päivä, jolloin keskusteltiin idoleista ja esikuvista. Sitten kun Petteriltä kysyttiin kuka hänen idolinsa on, hän sanoi äiti. Olin niiin otettu! Onneksi tulen kuitenkin näkemään Petteriä joka päivä, hänen ollessa yliopistossa kun sain ylennyksen Yliopiston Lehtoriksi! Ehkäpä pääsen jopa Petteriä opettamaan :)
Juuri munakoiso satokin oltiin kerätty, ja Jonne oli tuuraamassa minua kasvihuoneella lannoittaen maata uutta satoa varten. Sitten hän juoksi luokseni hihkuen -Lyyli, Lyyli! Arvaa mitä! Sain kultaisen ansiomerkin!!! -Sehän on hienoa! sanoin, ja sen jälkeen lähdimme yhdessä istuttamaan uutta salkopapu-maata.
Vilkaisin läpi kasvihuoneen lasisen seinän ja näin, kuinka Petterin lempilelun luona seisoi joku iso poika. Pelkäsin sen olevan joku niistä kaunialan ahdistuneista-huligaani-teini-ikäisistä-mutantti-kilpikonnista ja lähdin juoksemaan kohti poikaa huutaen: -HEI! SINÄ SIELLÄ! KATSOKKIN JOS RIKOT SEN NUKKEKODIN!
Poika katsoi minuun huvittuneena ja sanoi -Äiti, se olen minä! -Petterikö? Petteri vain murisi takaisin. -Kerkesitkö sinä jo kasvamaan? Näin nopeasti, ehehee. Sopersin hädissäni. Olimme Jonnen kanssa unohtaneet...
-Tämä oli viimeinen pisara! TE unohditte minun syntymäpäiväni jonkun kasvimaan vuoksi!!! Petteri raivosi ja kiljui samalla kun hakkasi rikki rakasta nukkekotiaan. Voi ei, mietein vaan. Olimme luvanneet järjestää Petterille mahtavat synttärit, mutta unohdimme!
Petteri soitti taksin ja lähti suoraan yliopistolle. Huusin vain hänen peräänsä: -Petteri, ei me voida erota riidoissa! Petteri vain mulkaisi takaisin ja sanoi hiljaa -Kyllä minä äiti sinua rakastan, mutta nyt on mentävä...
...-Otithan varmasti kaikki tavarat reppuusi? Kysyin. -Juu otin. Kiitos äiti, ja heihei. -Heippa oma pikku Petteri kullanmuru! Ja soittelethan. -Juu soitan, Petteri vastasi ja niin taksi lähti kohti opiskelija elämää, ja nuoruutta. Nämä tavarat olin jo aiemmin ostanut ja säästänyt tätä päivää varten, jottei Petterin varat kuluisi heti perus-tarpeisiin.
Lumi suli, ja alkoi normaali arki syksyn merkeissä. Kotiamme uudistettiin ja nyt kun Jonnekin pystyi puhumaan kasveille, niin hurahdimme kaikenmoiseen viljelyyn. Niinkun huomaatte, hedelmä puita tuli rutkasti lisää ja ostimme auton, joka oli alunperin hirveässä kunnossa, mutta se vietiin Jonnen tuttavalle ja se kunnostettiin ja maalattiin pinkiksi. Vain 15 simoleonilla! Nyt meillä oli rahaa, kuin roskaa. Jonnekin sai ylennyksen KAUPUNGIN JOHTAJAKSI!!! Siinäs näette, mikä työ ajoneuvo. Helikopteri! Palkaakin tuli aika rutkasti 1 313 simoleonia!
Jonne olikin ylpeä itsestään, ja minä hänestä myös!
Omista viljelyistämme olikin paljon hyötyä. Munakoiso-mehu päivässä pitää mielen ja taidot kunnossa! Mutta entä minun mahani? Aikaa oli jo kulunut niin paljon hää-yöstä, että en ollut rakaana. Itkin sitä vuolaasti.
Jonnekin tunnusteli haikeana tämän työ-kaverinsa vatsaa. Hänkin haluaisi jo vauvan. Onneksi Petteri ei ollut kotona, niin olihan meillä aikaa edistää vauvan syntymistä... Missä tahansa.
Eräänä päivänä sitten kiiruhdin kasvimaalle, missä Jonne oli ja käsikin häntä katsomaan vatsaani. Olin raskaana!!!
Ja ei aikakaan, kun vatsa kasvoi jälleen.
Äitiysloma olikin oivaa aikaa tähän puuhaan. Mums, appelsiineja!
Ja siinä sitten yhtenä päivänä kun keskustelimme Sharonin kanssa vauvoista, alkoi vatsaani kummasti polttaa. Aivan niinkuin silloinkin, kun Petterin synnytus alkoi.
Jeps, sitä poltetta se oli, ja alkoi synnytys. Sieltä todella tuli se tyttö! Jonnekin oli aivan innoissaan, kun ensikertaa näki ihan paikanpäällä synnytyksen.
Söpö tyttö onkin! Nimesimme hänet Päiviksi. Petteri ja Päivi, eikös olekkin hyvät nimet? :D
Jonnellakin oli perheelle yllätys, nimittäin koira! Vanhuutemme alkaakin jo lähestyä, joten aktiivisen koiran seura luultavasti pitää meidät virkeinä. Koira on kultainennoutaja ja se sai nimekseen Leevi. Mutta siinä kävikin pieni moka, nimittäin Jonne ei ollut huomannut, että koira onkin tyttö. Asia korjattiin, ja koiran nimeksi muutettiin Nelli. -Taisi nimen kanssa käydä hieman samoin kuin Duutsonien Britney possun kanssa, Jonne sanoi.
Jonne soitti heti Petterille ja kertoi että hän on saanut siskon ja samalla kyseli kuulumisia. Ensikeralla näemmekin vain Petterin opiskeluja, joten luvassa siis yliopisto jakso, jolloin Petteri kerroo itse asiansa. Joten täältä Myllytaloilta, Lyyli, Jonne, Päivi sekä Nelli sanomme hetkeksi aikaa heihei. Pian myös valitaan perijä. Onko se Petteri, vai Päivi?
06.05.2007 - 15:14
Hei ja tervetuloa jälleen seuraani! Tässä jaksossa tapahtuukin kaikenmoista. Kerrotaan nyt ensiksi että sain lukulasit. No mitäpä tuosta, kun näin kauniisti kissan silmä muotoon on rillit laitettu :)
(katos, ketäs se siinä! Itse salarakas-apina.-Maisa!) Eräänä iltana yksin kotona keitto-kirjaa lukemassa sain puhelun. Puhelimen toisessa päässä oli joku Maisa, joka oli kuullut että olimme Jonnen kanssa kihloissa, soitti minulle. Hän esittäytyi Jonnen vanhana hyvänä ystävänä ja kertoi, että haluaisi tavata myös minut. No kutsuin hänet kylään ja juttelimme. Erikoisesta ulkonäöstään huolimatta Maisa oli ihan mukava ja me ystävystyimme. Tässäpä minulla olikin vasta pikaystävä!
Jonne tuli usein töidensä jälkeen minun kotiini vierailemaan, ja ehkä hieman pitämään hauskaa. No onhan miehillä tarpeensa, ja mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Olemmehan sentään kihloissa! Se minua kyllä ihmetytti, että miksi hän haluaa aina olla vieressäni. En saanut edes harjoitella puhettani ylennystä varten rauhassa... Tai ehkäpä hän vain rakastaa minua niin paljon ettei kestä eroa.
Jonne oli jo lähtenyt pois ja minä soittelin Maisalle. Yhtäkkiä huomasin kuinka masuani alkoi poltaa. Suljin puhelimen ja POKS! Maha pomppasi! Olin niin onnellinen! Saan ihan kohta oman esikoisen!!! Kuitenkin into laantui nopeasti... Pakkohan minun olisi Jonnelle kerrottava. Ja mitenköhän hän suhtautuu? Kun emme olleet pahemmin lasta ajatelleet.
Vaihdoin asuni mukavaan äitiysvaatteisiin ja otin puhelun. Puhelun Jonnelle. Sanoin: -Jonne rakas, minulla on sinulle elämääsi vaikuttava juttu kerrottavana. Joten haluatko että kerron sen heti, vai tuletko kasvotusten kuulemaan sen? Ja näin hän vastasi: -Itseasiassa voisin tulla sinne, kun muutenkin minulla on niin ikävä sinua... Klunks. On hetki kertoa.
Jonne saapui tontille suu auki kävellen. Hän oli nähnyt minut ja vatsani. Hän ryntäsi luokseni ja tunnusteli vatsaani ja kysyi: -Lyyli, älä vain sano että olet raskaana! Oivoi. Sain vain soperettua itku kurkussa että -Kyllä olen. Tiesin ettei Jonne halua perhettä...
-NO MUTTA SEHÄN ON HIENOA! Jonne kiljui. -Nyt vihdoin saan oman perheen, ja mikä parasta Lyyli, SINUN kanssasi! Olin ihan puulla päähän lyöty. Nyt en enää käsittänyt ja kysyin -Sinä siis haluat perheen? -TOTTAKAI haluan! Mutta miksi itket? Hän kysyi. Vastasin nopeasti: -Ilon kyyneleitä. Ei pieni valkoinen valhe kai haittaa. -Nyt kun meillä on lapsikin tulossa, niin mitäs sanot. Muutetaanko yhteen? Jonne kysyi. -Ai haluatko sinä muuttaakin tänne? No ilman muuta! Tervetuloa mökkiini asumaan! Sanoin. Ja niin halasimme sovun merkeissä. Ehkä jatkossa minun ei pitäisi olla niin ennakkoluuloinen...
Jonne toi mukanaan 670 simolenia, ja muutaman tavaran repussaan, joten niillä rahoilla raknsimme tälläisseen puutarhan. Myöhemmin sisustaisimme sisältä ja aidat tontille. Jonne on työltään Kunnanhallituksen johtaja ja tienaa päivässä 840 §, mutta hän sanoi että luultavasti pian saa ylennyksen. Ja muuten Jonnella on 7 ystävää! En ole yhtään kateellinen, vaan iloinen hänen puolesta.
Jällen eräänä päivänä hoidellessani herkullista tomaattimaata vatsani pomppasi äärimmilleen. Seuraavaksi vauva jo pomppaisi uloskin!
Kotiakin laitettiin hieman uusiksi. Halusin jo eroon niistä ilmais-tapeteista ja nyt seinille saatiin kunnon kukka-paneelit! Myös keittiiöön ostettiin uudet tasot ja hella. Ja tietysti lattialle tuli valkoista puulattiaa ja iso beessi matto. Mielestäni kodikas.
Oivoi tätä tuskaa! Synnytys alkoi. Ja missäs Jonne? AINA TÖISSÄ! Selviänkö tästä ollenkaan????
Kyllä se tuska oli tämän arvoista! Sieltä syntyi aivan ihana poikavauva joka oli perintyt minulta silmät ja ihonvärin (joka ei pahemmin pojalle sovi). En tiedä sitten että onko kulmakarvoissa Jonne-geeniä kun ne on aika ohuet, ehkäpä ne iän myötä alkavat rehottamaan. (toiv.ei)
Jonnekin saapui nopeasti töistään, kun soitin että synnytys oli ja meni jo.
-Vai että tälläinen isin pikku poikaliini! Jonne leperteli pikku-Petterille. Aivan. Nimesimme hänet Petteriksi.
Jonnen palkkarahoilla ostettiin Petterille tälläiseet söpöt lastentarvikkeet. Asunto alkoi käydä jo hieman ahtaaksi mutta Jonne aina hoki -Mitä ahtaampaa, sen kodikkaampaa. Onneksi minulla on tälläinen mies, eikä mitään lukaalia vaativaa Kreiviä...
Mutta vaikka lukaalia ei halutakkaan, on talosta saatava edes asuttava, ja siksi minunkin oli pakko taas äitiysloman jälkeen palata työ-elämään. Haaveilen usein siittä, että voisin jäädä kotiäidiksi, mutta Jonne sanoo että ensiksi kannataa kerätä kunnon pesämuna, ja sen jälkeen ottaa rennommin. Se on tosin aivan totta. Työpäivän jälkeen sainkin toivotun ylennyksen sijaisopettajaksi. Mukavaahan se!
Harmillista että minun ja Jonnen työajat ovat päälekkäin, joten siksi joudumme pulittamaan hoitajan hoitamaan pikku-Petteriä siksi ajaksi.
Woohoo, jiihuu, whoo! Sain ylennyksen Ala-Asteen opettajaksi! Ja rahaa tulee, joka on hyvä juttu! Ihastuin muuten niin paljon tähän työasuuni, että vaihdoin sen ihan arkivaatteeksikin. Se on niin mukava!
Myös Jonne sai ylennyksen Tuomariksi. (palkka 1138 ja bonuksia 2276) Ei yhtään vaatimaton kimppakyyti hänellä... Minäkun se juuri pääsin eroon siittä vanhasta likaisesta ladasta.
Kun kerran molemmat olimme jo kotona aloitimme juhlimaan pikku-Petterin syntymäpäiviä. Tälläinen söpö ja iloinen pikku-taapero hänestä kasvoi. Että olen ylpeä musustani! Myöhemmin osoittautui että poika on hyvin siisti, toimelias, kiltti, tooodella ujo ja aikas vakava.
Ei meidän perheessä pahemmin mahti-maitoa tarvita, eteenkin kun poika on niin nopea oppimaan, mutta yleensä vessa asioita on niin rasittavaa opettaa, että sen ihme maidon kanssa ei kerkeä sanoa edes kilovattituntimittari (joka on muuten suomen pisin sana) kun poika tekee asiansa potalle jo automaattisesti.
Jonnen oli välttämättä opetettava Petteri kävelemään, koska hän sanoi että jos nainen opettaa pikku-miehen kävelemään, miehelle tulee kaareva korkokenkä-jalka ja sen jälkeen luultavasti ryhtyy homoksi. No nyt minun ei tarvitse ainakaan huolehtia Jonnesta tämän ollessa niiden mies ystäviensä kanssa, sillä jos jollain niin Jonnella on lättäjalat. (älkää kaarevajalkaset hetero pojat suuttuko Jonnelle, jooko? :D) Jonne myös opetti Petterin puhumaan.
Ja luultavasti koko lopun taapero-iän Petteri leikki ja soitteli tällä välineellään. Itseasiassa hän oli HYVIN taitava siinä! Aivan kuin sieltä olisi tullut jo pieniä sävelmiä suosikki säveltäjäni Ludwig van Beethoovenin ihanasta Kuutamosonaatista. Se soikin usein meidän perheen levysoittimessa!
Myös tomaatti-maalleni kuului hyvää. Itseasiassa niin hyvää, että olikin aika jo tehdä sadonkerjuu. Kaikki tomaatit olivat kukoistavia, ja olin jo ansainnut kultaisen ansiomerkinkin moisesta puuhasta. Minut löytääkin aika usein juttelemasta tomaateille. Mitäs siinä, kun ne oikeasti pitävät siittä! Ja aika mukavasti tästäkin saatiin rahaa.
Myös ainokaisesta appelsiini-puustakin saatiin meheviä appelsiinejä. Tosin nekin menivät muiden Kaunialaisten suukkuihin, kun nekin myytiin. Rahoilla taloakin hieman laajennettiin (ja tuo ovi maalattiin tummaksi)
Kylläpäs aika meneekin nopeasti! Tässä vietetään jälleen Petterin synttäreitä.
Ja hups vaan, pian sisällä tallustelee jo tälläinen söpö poika. Olempas synnyttänytkin komean pojan! Vaikka itse sanonkin :D
Ja tälläinen on laajennuksemme sisältä, ja upouusi Petterin vaaleansininen huone. Myös minun ja Jonnen huone vaihtui punaiseksi. Telkkua meillä ei vielä ollut, joka on harmi. Mutta tätä kuvaa katsoessani mietin, että olen päässyt aika pitkälle elämässäni. Verratkaa tätä taloa siihen ensimmäiseen... Ja minulla on ihana aviomies...HETKONEN! Emmenhän me ole naimisissa!
Asiaa alettin korjata hätäsesti, sillä oli viimeinen kesäyö, ja olen aina halunnut pitää kesähäät joten tämä oli ainoa tilaisuutemme. Yö häät. Mielenkiintoista. Katsomassa ei ollut muita kuin Petteri, ja joku Jonnen työkaveri.
Ja niin viileänä kesäyönä saimme toisemme. <3 Kunnes kuolema meidät eroittaa... Jos silloinkaan.
Petteri oli niin vaikuttunut seremoniasta, että hän päätti että isona hänkin menisi naimisiin.
Sitten Petteri meni leikkimään onnelista perhe-elämää nukkekodillaan...
...Ja me vasta naineet saimme hieman omaa aikaa makuuhuoneen puolella. Seinällä näkyvän maalauksen, jossa minä ja Jonne suutelemme maalasi meille hää lahjaksi Petteri. Sanoinhan minä että varsin luova poika!
Julialta hää-lahjaksi saimme sen kauan odotetun tv:n. Ja vielä näin ison! Kiitos Julialle vaan. (olkaapa hyvä :D)
Sitä olikin mukava katsella perheen kanssa. Ja saimme Jonnen kanssa vapaasti kuherrella, kun Petteri sanoi että kun hän näkee meidän olevan onnellisia, hänkin on. Kyllä onni on minua siunannut kun kaksi näin ihanaa poikaa olen saanut maailmaani!
Gwen Stefanin Early Winterin soidessa tuli ensilumi. Oli alkanut talvi, ja normaali arki. (mulla pelissä talvi tulee heti kesän jälkeen..) Tähän päättyykin tämä osa. Ensijaksossa näämme Petterin varttuvan, ja opiskelevan, sekä sen tuottiko hää-yömme Jonnen kanssa tulosta. Toivomme nimittäin Petterille kaveriksi tyttöä. Nähdään silloin.
02.05.2007 - 16:00
Hei jälleen. Voitte kai jo arvata, mitä olen menossa tekemään... Aivan. Etsimään miehiä. Tälläkertaa saavuin tälläiseeseen paikkaan nimeltä Valkoinen Ruusu. Kaunis nimi, mutta toivottavasti täällä olisi myös kauniita miehiä.
Voih, vain pari vihersimiä ja yksi ainoa "mies", joka oli robootti. No kun kerran tänne asti olin tullut päätin pitää hieman hauskaa... Kai minun olisi kuitenkin uhrauduttava sinne missä ihmiset pitävät hauskaa... Mikä se nyt oli? Disgo vai disco vai disko? Sopeudunko ikinä enää Kaunialaan?
Tapasin kuitenkin tämän espressoa myyvän miehen, jonka nimeä en edes muista. (Esko vaikkapa) Sanoin hänelle -Oih Esko, sinun nenäsi tuo mieleeni italian kukkulat! -Oh, kiitos oi ihana Lyyli! Juttumme ei kuitenkaan edennyt, mutta sen tiedän että Eskosta ei tule muuta kuin ehkäpä ikuinen ystävä.
Ajattelin, että jos kohentaisin ulkonäköäni se saattaisi houkutella miehiä (muitakin kuin vanhuksia) luokseni. Tekihän Bettykin siinä Ruma Betty sarjassa muodonmuutoksen, joten aioin kokeilla samaa. Löysin ihanan mekon, joka oli hyvin nuorekas! (en nyt sanos) Kuitenkin muistin, miten jakso loppui päätin niin pitää vanhan tyylini. Eihän minulla ollut edes rahaa. Myyjä sanoi että mekko on jotain vintagea. Mitäs sekin nyt on? Näköjään minulla on vielä paljon opittavaa. (paljon)
Kun aurinko alkoi ulkona jo sarastaa, tajusin että minun olisi lähdettävä töihin. Taas yksi ilta ilman mitään tuloksia... Soitin taksin ja odotellessani sen saapumista innostuin rakentelemaan lumi-ukkoa. En minä vielä ihan niin vanha ole!
Kun saavuin kotiin, olin niin väsynyt että painuin suoraan pehkuihin. Näin unta kuinka suutelin tummaa miestä liekkien roihutessa... Olen aina uskonut uniin, joten mitäköhän se uni tarkoitti?
Herätessäni kaipasin tulisesti mikroa eilisten ruuan jämien lämmittämiseen. Ostin mikron, mutta samassa kauhea epävarmuus iski. Olin aina pelännyt tulipaloja, ja mitä jos mikro syttyisi tuleen!?
Samassa mieleeni muistui, kuinka olin eilen illalla yhteisö tontilla keskustellut muuan naisen kanssa. Keskustelimme kaikesta, ja kerroin etsiväni miestä elämänkumppaniksi. Silloin hän sanoi -Kannattaa tutustua palomiehiin, ne ovat äärimmäisen komeita ja rikkaita. Hmm, saattaa olla perää, mietein vaan. Ja tästä varmasti unenikin johtui!!! Nyt tulinkin hirveän tuhmaksi, sillä sytytin tahlaan tulipalon jotta tapaisin palomiehen!
Ah ja uh! Sieltä nokinen rakastajattareni saapuukin isolla punaisella autollaan!
Ja tietysti juuri silloin, kun olisi ollut hieman aikaa tutustua tuohon palomieheen, menetin järkeni tulipalon vuoksi. Ja koska terapeutin vastaanotolla kesti niin kauan, niin tuon palomiehen oli lähdettävä pelastamaan uljaasti lisää simihenkiä.
Vaikka olisinkin halunnut palomiehen, en aikonut masentua, vaan ostin palkkarahoillani mankan ja aloin irroittelemaan klassisen- ja kantrimusiikin tahdissa. Joskus minun kai olisi pakko mennä sinne yöklubille, mutta sitä ennen halusin opetella joraamaan kunnolla, etten nolaisi itseäni kaikkien edessä. (niin ujo kun oletkin)
Valitettavasti tuli Lauantai, jolloin koulut olivat kiini, joten luonnollisesti myös minulla oli vapaapäivä, ja Julia pakotti lähtemään sinne yökerhoon. Kuitenkin kun vastustin sitä, päädyimme kompromissiin. Menen kyllä yökerhoon, mutta päivällä! Aikaslailla tasapeli. Saavuin tänne, Yökerho Arkkuun. Mielestäni se on kyllä aikas loukkaava vainajia kohtaan! (Lyyli hei, sillä viitataan vamppyyreihin!) Aijaa...
Ei taaskaan namupaloja näkyvissä. Mutta nythän minulla oli tilaisuus näyttää tanssitaitoni! (jos niitä nyt taidoiksi voi kutsua) Tosin tämä musiiki oli ihan kamalaa! Sellaista hirveää rytinää (sitä kutsutaan heviksi)! Olin harjoitellut vain viulu konserttojen mukaan joraamista...
Äh, taas kuiva ilta tuloksitta. Päätin huuhtoa huoleni alas med mehupaukku. Oh! Näittekö miten baarimikko katsoi minua! Juttelimme tuntikaudet, ja meistä tuli aikas hyviä ystäviä. Tässä olisikin oiva miesvaihtoehto jos muita en enää löydä.
Olin jo lähdössä soittamaan taksia tuomaan minua kotiin, mutta silloin kohtasin tämän naisen. Kuulin että hän toimisi jossain Kaunialan seurustelu-palvelussa. Päätin mennä kysymään häneltä pientä neuvoa miehen hakusessa, mutta nainen vain kerjäsi rahaa. No annoin hänelle jonkun verran, ja sen jälken hän käski katsoa taakseni. -Siinä on elämäsi mies!, eukko huusi. Enhän minä mitään miestä halunnut vaan neuvoja! No kuitenkin...
...Päätin mennä edes tervehtimään miestä (joka ei muuten ollut edes ihan hirveän näköinen) mutta hän vain lähti pelästyneen näköisenä pois ja teki tekohaukotuksen sekä huusi vielä -Hohhoijaa, olipas tylsät treffit, heippa! Olenko minä oikeasti niin hirveän näköinen että mies juoksee pois ennen kuin on edes kunnolla vilkaisutkaan???
Ennustajaeukkokin oli moisesta tyrmissään ja hän päätti kutsua veloituksetta uuden miehen luokseni. Tämä herra oli nimeltään Keijo Pahalainen. Siinä vasta paha mies! Hän oli oikeasti todella ilkeä! Hyvästelin hänet kuitenkin kätellen, ja sen jälkeen lähdin toiselle tontille. Nämä klubit ei ole minua varten, niinkuin ei ennustaja eukkojen palvelutkaan.
Tulin Yökerho Arkkua vastapäätä sijaitsevaan Onnenkantamoisen kasinoon.
Peloistani huolimatta uskaltauduin jopa laulaman karaokea. Hoilasin kaunista Pianoman kapalletta. Mutta missä minun pieno mieheni viipyy??? Kesken daadiididaa hyräilyjäni sydämmeni alkoi sykkiä tavallista tiheämpää, ja näin kuinka ikkunan ohi käveli ruutu-paidallinen mies. Oh, se meinasi viedä jalkani alta.
Heti kun hän astui sisään ryntäsin hänen luokseen ja esittäydyin. -Hei sinä, komistus! Olen Lyyli Myllytalo, entä sinä? Ja sen vastauksen äänen muistan luultavasti ikuisesti. -Ohoh, jopas onkin kuuma täällä tänään. Olen Jonne Eronen!
Sanoin: -No Jonne, kun kerran sinä olet noin komea, haluaisitko treffailla kanssain? Ja hän vastasi: -No jos noin kaunis neiti kysyy, niin ilman muuta.
Istuimme Jonnen kanssa alas, ja juttelimme varmaan kaikki asiat läpi, jotka maapallolta löytyy.
Sitten jonne nousi ylös, ja minä myös. Jonne lähentyi minua, ja suuteli pitkään. Tämän jälkeen teimme vaikka mitä yhdessä, ja treffimme. Ne olivat unelma treffit! Onko Jonne elämäni rakkaus!?
Olen niin onnekas! Löysin miehen, joka pitää minusta, minä hänestä, ja Jonne ymmärtää kokemattomuuteni. Hän opetti minua jopa muhinoimaan! Se olikin kivaa! Me muhinoimme ja muhinoimme aikamme, eikä ihme, että kumpikin oli palavasti rakastunut... Toisiinsa.
Meillä molemmilla oli hirmuinen nälkä sen muhinoimisen jälkeen ja niin päätimme mennä yhdessä ravintolaan. Tästä tulisi ehkä elämämme ikimuistoisin ravintola reissu. Tietysti, kun minä sain päättää ravintolan!
Tulimme tänne extra-romanttiseen Jade nimiseen ravintolaan. Iih, pian näätte yllätykseni Jonnelle!
Varasimme pöydän ja yhtäkkiä kaivoin taskustani laatikon. Hähää! Yllätys onnistui täydellisesti, Jonne ei osannut aavistaa mitään. Mutta olisiko Jonne valmis sitoutumaan jo yhden illan jälkeen? Vai onko Jonne niitä maailmakuulu yhden-illan-juttu-miehiä?
Huhuh! Huokaisin niin syvään helpotuksesta, kun hän laittoi sen sormeensa! Olin totisesti valinnut oikean miehen!
Kutsuin Jonnen kotiini, ja ainakin hänen ilmeestään päätellen hän arvaili mitä olisi tulossa.
Ja niin saavuimme omaan pieneen kotini, ja päätimme yhdessä Jonnen kanssa hieman testailla uutta parisänkyäni.
Ja jatkoimme opintoja "Jonnen muhinointi koulussa" ja voitte nyt itse arvailla, mihin sekin päättyi.
Aamulla herätessäni Jonnen vierestä mietein vielä viimeisen kerran, että oliko Jonne nyt se oikea...Koska kaikki mitä oli eilen tapahtunut, johtui lähinnä siittä mehupaukusta. Normaalistihan en olisi uskaltanut mennä edes tervehtimään Jonnea, ujokos olen niin. Häpesin myös hieman mummo alusvaatteitani, mutta kyllä asia on niin, että jos jonne minua todella rakastaa hän saa hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Piste.
Jonnella oli kiire lähteä töihin ja hän lähti. Kävin suihkussa, ja olin menossa hakemaan päivän lehteä, ja samassa huomasin pihaan jätetyn ison ruusu kimpun ja lahjapaketin. Katsoin heti pakettiin ja kiljuin riemusta, tämä mekko! Olin saanut sen Jonnelta lahjaksi! Se oli se ihana mekko, jota olin ihaillut jo aiemmin, miten Jonne osaakin! Ihana mies, rakastan häntä!
Menin sisälle ja huomasin vielä laatikon pohjalla kauniin korun. Katsoin sitä pitkään ja myöhemmin illalla soitin Jonnelle ja kysyin mitä koru merkitsee. Näin Jonne vastasi: -Koru merkitsee ikuista rakkautta, ja ostin sen sinulle siksi kun olit niin rohkea, ja veit minut sinne Jade- ravintolaan, ja alusta asti otit ohjat käsiisi. Jos et olisi niin rohkea, voisi olla ettei minulla olisi koskaan sinua! Ompa romanttinen mies! Mietein vaan ja sanoin puhelimeen liikuttuneisuuden kyynel silmäkulmassa: -Jonne, minä rakastan sinua. -Niin minäkin sinua, Lyyli. Olin löytänyt miehen.
29.04.2007 - 14:57
Tervetuloa lukemaan Lyyli Myllytalon tarinaa! Tässä jaksossa itse Lyyli kertoo itsestään, ja minun (Juli(a)) huomautukset ovat suluissa. Mutta tarinaan:
Heissuliveissuli kaikki lapsukaiset siellä ruudun takana! Minun nimeni on Lyyli Myllytalo ja olen Julin uuden LC:n kantaäiti. Ainakin Julia haukkuu tyyliäni kulahtaneeksi, ja sanoo etten koskaan saa perustettua isoa perhettä, josta niin kovin haaveilen ellen nyppisi kulmakarvojani ja hieman uudistaisi tyyliäni tälle aikakaudelle. Mielestäni se on täysin turhaa... Kyllä täällä Kaunialan kauniissa ja suuressa laaksossa on edes yksi mies, joka näkee sisäisen kauneuteni! Maaltahan tänne vastikään muutin.
Oih! Katsokaa mikä komistus! Hänkin huomasi heti minut! Kyllä Julia taitaa olla nyt ylpeä... (Ööh, Lyyli. Et voi perustaa Arto Paasilinnan kanssa perhettä koska se on vanhus) No mutta se näytti niin nuorekkaalta, etten edes huomannut!
Hyi hyi, ettäs hän kehtaakin! Laittoi kätensä puuskaan, minun edessäni! Tämä mieshän on törkimys ja nyt hän saa lähteä.
Tälläisen kartanon minä itselleni rakensin (pikemminkin mummon mökin). Onhan se vähän pieni, mutta kyllä minä olen tottunut elämään ankarissakin olosuhteissa, sillä kun olin pieni minun isoisoisoisoisäni lai..(juu ei haluta kuulla enempää)
Lopuilla rahoillani sain sisustettua (kröh) taloni sisältä viihtyisäksi (kröh kröh) Ja nyt Julia lakkaa tuon huomauttelun ennen kuin minulta palaa pinna!!! (okei) Niin ja... Tapetit sain ilmaiseksi siltä Artolta...
Olen hyvin siisti, ujo, vakava, keskitoimelias, ja varsinkin kiltti henkilö, joten annoin tälle ihanalle postinkantaja pojalle toisen simoleonin kokonaisesta 2 lantista. Onhan se nyt suuri raha kuitenkin!
Vai että tälläinen lehti tämä Kaunialan Sanomat onkin! Ohoh! Jopa työpaikka ilmoituksia! Ei meidän edellisessä kunnanlehdessä Maaseudun Tulevaisuudessa ollut muita kuin ilmoituksia sika markkinoista... Luin lehdestä otsikon: Aliharjun ala-asteella kaivataan kunnollista opettajaa ensimmäiselle luokalle. Onko sinusta siihen? NO TOTTAVIE! Huudahdin. Opetus alalle tieni käy mars mars!
 '
Haastatellu työpaikkaan oli hieman erikoisessa paikkaa, nimittäin koulun rehtorin Matilda Taalasmaan kotona. Kun astuin ovesta sisään, näin kuinka hän makasi heinäladossa, ja muutenkin talo oli kuin rehottava lato. Mietein että mihin olen oikeen menossa, mutta Matilda osoittautuikin mukavaksi ja sain työpaikan leikkikentän valvojana. Olin kuulemma ainoa hakija! Palkaa saan HUIMAT 215§ (tosi huimat)
Kun saavuin takaisin kotiin, huomasin että Arto oli vieläkin siellä yksin murjottamassa. Minun kävi häntä hieman sääliksi, ja kun Matilda oli sanonut että yksi ystävä ylenemiseen, niin ajattelin sitten kuitenkin tutustua Artoon hieman syvemmin.
Eikös se niin mene että tie miehen sydämmeen käy ruan kautta. No päätin sitten kertoa Artolle miten hän paistaisi munansa oikea oppisesti. (köhköh:D)
Kun tajusin sanomani nolostuin, mutta onneksi pääsin pinteestä kun Kaunialan mukavat naapurit tulivat toivottamaan minut tervetulleeksi tänne!
Ensimmäinen päivä Kaunialassa olikin suhahtanut ripeästi ohi jo. Oli aika käydä nukkumaan, ja huomenna olisi taas uusi päivä, jolloin lähtisin töihin. (ja saat luvan tutustua kaunialan yö elämään) no en taatusti tutustu! (tutustut).
Aamulla heräsin juuri kreivin aikaan, kerkesin syödä ja hoitaa muut toimet ja sitten kimppakyyti tulikin jo hakemaan. Olin niin innoissani! Ensimmäinen työpäivä.
 ¨
Saavuin jo töistä, ja arvatkaas mitä! Sain ylennyksen! (jippijaijee) Nyt pääsen lähemmäs itse opettajan virkaa, sillä ylennyin opettajan apulaiseksi. Palkaa saan 316 § ja bonuksia tältä päivältä tuli 632§! Jes!
Rahoilla ehostin kaunista taloani.
Sitten sain soiton, jossa joku Veeti pyysi minua lähtemään kaupungille. Ajattelin, että kai minun olisi pakko Julian painostuksen vuoksi etsimään miehiä, joten lupauduin. Kuitenkin nukahdin, enkä muistanut lähteä enää. Sitten Veeti soitti vihaisena ja sanoi -Miksi teit minulle oharit? Mitäs se ohari tarkoittaa? Jotain Kaunialan murrettako???
Kappas! Ulkonakin oli alkanut sataa lunta, vaikka syksy oli menoillaan. Soitin itse taksin, ja lähdin pienelle yhteisötontille nimeltään Time Snack. Se kuulemma ei vie aikaa, kun saat kaiken samasta paikasta.
Aikaahan minulla oli, mutta halusin vain tavata ihmisiä, ja ehkäpä juuri sen oikean. Kuitenkin oli jo niin myöhä, etten tavannut muita kuin nämä henkilöt, ja ei tuo mies näyttänyt olleen kiinostunut minusta, enkä häntä muutenkaan huolisi.
Niinpä päätin mennä takaisin kotiin, rakkaaseen pehmoiseen sänkyyni nukkumaan. Olenhan minä hieman yksinäinen... Mutta ehkä... Ehkä joskus en enää ole. (ehkä et)
Tähän päättyi ensimmäinen osa. Mitä mieltä te olitte? Seuraavassa jaksossa selviää, elääkö Lyyli koko elämänsä yksinäisenä, vai löytyykö se kumpani kuitenkin...
|
Kirjoittaja
Tämä on siis Lc. (kanta-äiti) Lyyli Myllytalo on hieman kulahtanut henkilö. Löytääkö hän enää puolisoa tässä nykymaailmassa, eteenkään kun päässä on niin hirmuiset kulmakarvat!?
Muuta: Lyyli Myllytalo pohjautuu historian ja äidinkielen projektista, jossa kirjoitetaan siis aine 1950-Luvun henkilöstä, ja tämän elämästä. Tämä sims-versio tarinasta elää kuitenkin ihan nykypäivää. Toivottavasti pidätte ja kommentoitte paljon :D
Muita Tarinoita ja Lc:eitä
|
