Tervetuloa lukemaan Lyyli Myllytalon tarinaa! Tässä jaksossa itse Lyyli kertoo itsestään, ja minun (Juli(a)) huomautukset ovat suluissa. Mutta tarinaan:

Heissuliveissuli kaikki lapsukaiset siellä ruudun takana! Minun nimeni on Lyyli Myllytalo ja olen Julin uuden LC:n kantaäiti. Ainakin Julia haukkuu tyyliäni kulahtaneeksi, ja sanoo etten koskaan saa perustettua isoa perhettä, josta niin kovin haaveilen ellen nyppisi kulmakarvojani ja hieman uudistaisi tyyliäni tälle aikakaudelle. Mielestäni se on täysin turhaa... Kyllä täällä Kaunialan kauniissa ja suuressa laaksossa on edes yksi mies, joka näkee sisäisen kauneuteni! Maaltahan tänne vastikään muutin.

Oih! Katsokaa mikä komistus! Hänkin huomasi heti minut! Kyllä Julia taitaa olla nyt ylpeä... (Ööh, Lyyli. Et voi perustaa Arto Paasilinnan kanssa perhettä koska se on vanhus) No mutta se näytti niin nuorekkaalta, etten edes huomannut!

Hyi hyi, ettäs hän kehtaakin! Laittoi kätensä puuskaan, minun edessäni! Tämä mieshän on törkimys ja nyt hän saa lähteä.

Tälläisen kartanon minä itselleni rakensin (pikemminkin mummon mökin). Onhan se vähän pieni, mutta kyllä minä olen tottunut elämään ankarissakin olosuhteissa, sillä kun olin pieni minun isoisoisoisoisäni lai..(juu ei haluta kuulla enempää)

Lopuilla rahoillani sain sisustettua (kröh) taloni sisältä viihtyisäksi (kröh kröh) Ja nyt Julia lakkaa tuon huomauttelun ennen kuin minulta palaa pinna!!! (okei) Niin ja... Tapetit sain ilmaiseksi siltä Artolta...

Olen hyvin siisti, ujo, vakava, keskitoimelias, ja varsinkin kiltti henkilö, joten annoin tälle ihanalle postinkantaja pojalle toisen simoleonin kokonaisesta 2 lantista. Onhan se nyt suuri raha kuitenkin!

Vai että tälläinen lehti tämä Kaunialan Sanomat onkin! Ohoh! Jopa työpaikka ilmoituksia! Ei meidän edellisessä kunnanlehdessä Maaseudun Tulevaisuudessa ollut muita kuin ilmoituksia sika markkinoista... Luin lehdestä otsikon: Aliharjun ala-asteella kaivataan kunnollista opettajaa ensimmäiselle luokalle. Onko sinusta siihen? NO TOTTAVIE! Huudahdin. Opetus alalle tieni käy mars mars!

'

Haastatellu työpaikkaan oli hieman erikoisessa paikkaa, nimittäin koulun rehtorin Matilda Taalasmaan kotona. Kun astuin ovesta sisään, näin kuinka hän makasi heinäladossa, ja muutenkin talo oli kuin rehottava lato. Mietein että mihin olen oikeen menossa, mutta Matilda osoittautuikin mukavaksi ja sain työpaikan leikkikentän valvojana. Olin kuulemma ainoa hakija! Palkaa saan HUIMAT 215§ (tosi huimat)

Kun saavuin takaisin kotiin, huomasin että Arto oli vieläkin siellä yksin murjottamassa. Minun kävi häntä hieman sääliksi, ja kun Matilda oli sanonut että yksi ystävä ylenemiseen, niin ajattelin sitten kuitenkin tutustua Artoon hieman syvemmin.

Eikös se niin mene että tie miehen sydämmeen käy ruan kautta. No päätin sitten kertoa Artolle miten hän paistaisi munansa oikea oppisesti. (köhköh:D)

Kun tajusin sanomani nolostuin, mutta onneksi pääsin pinteestä kun Kaunialan mukavat naapurit tulivat toivottamaan minut tervetulleeksi tänne!

Ensimmäinen päivä Kaunialassa olikin suhahtanut ripeästi ohi jo. Oli aika käydä nukkumaan, ja huomenna olisi taas uusi päivä, jolloin lähtisin töihin. (ja saat luvan tutustua kaunialan yö elämään) no en taatusti tutustu! (tutustut).

Aamulla heräsin juuri kreivin aikaan, kerkesin syödä ja hoitaa muut toimet ja sitten kimppakyyti tulikin jo hakemaan. Olin niin innoissani! Ensimmäinen työpäivä.

¨

Saavuin jo töistä, ja arvatkaas mitä! Sain ylennyksen! (jippijaijee) Nyt pääsen lähemmäs itse opettajan virkaa, sillä ylennyin opettajan apulaiseksi. Palkaa saan 316 § ja bonuksia tältä päivältä tuli 632§! Jes!

Rahoilla ehostin kaunista taloani.

Sitten sain soiton, jossa joku Veeti pyysi minua lähtemään kaupungille. Ajattelin, että kai minun olisi pakko Julian painostuksen vuoksi etsimään miehiä, joten lupauduin. Kuitenkin nukahdin, enkä muistanut lähteä enää. Sitten Veeti soitti vihaisena ja sanoi -Miksi teit minulle oharit? Mitäs se ohari tarkoittaa? Jotain Kaunialan murrettako???

Kappas! Ulkonakin oli alkanut sataa lunta, vaikka syksy oli menoillaan. Soitin itse taksin, ja lähdin pienelle yhteisötontille nimeltään Time Snack. Se kuulemma ei vie aikaa, kun saat kaiken samasta paikasta.

Aikaahan minulla oli, mutta halusin vain tavata ihmisiä, ja ehkäpä juuri sen oikean. Kuitenkin oli jo niin myöhä, etten tavannut muita kuin nämä henkilöt, ja ei tuo mies näyttänyt olleen kiinostunut minusta, enkä häntä muutenkaan huolisi.

Niinpä päätin mennä takaisin kotiin, rakkaaseen pehmoiseen sänkyyni nukkumaan. Olenhan minä hieman yksinäinen... Mutta ehkä... Ehkä joskus en enää ole. (ehkä et)

Tähän päättyi ensimmäinen osa. Mitä mieltä te olitte? Seuraavassa jaksossa selviää, elääkö Lyyli koko elämänsä yksinäisenä, vai löytyykö se kumpani kuitenkin...