Saavuimme keskiyöllä Petterin kanssa takaisin hänen lapsuuden kotiinsa ja halasimme syvään ennen kuin astuimme hänen kotiinsa. Ei! Myös minun kotiini nyt!

Tässä kuva alakerrasta (myös yläkerta oli) Meille oltiin rakenettu oma makuuhuone, vastapäätä Jonnen ja Lyylin makuuhuonetta. Mielestäni se oli hienosti, jokseenkin dramaattisilla väreillä sisustettu. Lyylillä on hyvä maku! Kaikki olivat jo nukummassa, joten mekin mentiin suoraan. Aamulla tutustuisin taloon ja tuleviin appivanhempiini paremmin.

Tässä on aamulla otettu kuva koko talosta. Jonne otti sen helikopteri matkallaan töihin, joten siksi se on hieman vinossa :)

Aamulla minä sain luvan hoitaa tätä Petterin pikkusisko Päiviä sillä aikaa kun Lyyli valmisti munakasta aamupalaksi. Että Päivi on söpö! Minullehhan alkaa nousta ihan hirveä vauvakuume kun tämä vauveliini söpöilee niin älysti!

Lyylin munakas valmistui ja söimme kaikki sitä ja keskustelimme aivan normaalisti. Että se munakas olikin hyvää! Kanamunien tuoreuden saattoi melkein maistaa ja minäkin haluaisin yhtä hyväksi kokiksi, kuin Lyyli! Mutta yhtäkkiä kuitenkin minulle iski hirveän huono olo. Jätin ruokani pöytään ja ryntäsin suoraan vessaan, sillä nyt taitaisi tulla munakkaat ylös!

Juu ja varmasti kaikki tulikin! Huuhtelin suuni vedellä ja palasin aamupala-pöytään ruhjuisen näköisenä. Kerroin Lyylille hirveän pahasta olostani, enkä todellakaan tiennyt mistä se johtui. Ei se voinut olla ruoka-myrkytys, ei taatusti Lyylin munakkaasta!

-Tuttu tunne. Silloin kun minä aloin odottaa Petteriä kärsin hirveistä aamupahoinvoinneista. En yksinkertaisesti pystynyt syömään mitään, kun kaikki tuli pois, Lyyli kertoi. -En sitten tuosta sinun voinnistasi osaa sanoa mitään, sillä ettehän te nyt vielä niin pitkälle suhteessanne ole menneet, että vauva olisi mahdollinen. Lyyli jatkoi. Petterin kanssa katsoimme toisiamme huvittuneena. Viimeksi sitä tapahtui viime yönä, joten on hyvin todennäköistä, että todella olisin raskaana!

Emme puhuneet asiasta Lyylille vielä mitään, vaan kaippa hän sitten itsekkin huomaisi mahdollisen  raskauden, viimeistään kun mahani kasvaa. Mutta sitä ennen, me halusimme Petterin kanssa naimisiin, sillä Petteri ei halunnut aviotonta lasta, ja minä halusin mahtua täydellisesti täydelliseen hääpukuun. Jonne ja Lyyli olivat tehneet upeaa työtä, kun järjestivät meille ihanat pihahäät! Hintaakin nille kertyi melkein 10 000 §

Valitsin kauan häämekkoani, mutta lopulta päädyin tähän, yksinkertaiseen valkoiseen olkaimettomaan morsiuspukuun. Ja Petterillekkin valittiin jo yhteensopiva puku, (ja Jonne papalle samanlainen) joten ei muuta kuin hääjuhlat käyntiin!

Sitten vieraat kutsuttiin, joita oli vain kaksi (jos Jonnea ja Lyyliä ei lasketa) minun paras ystäväni Niitty Tanjunen sekä tuo puutarhakerhon mummo, jonka kanssa ystävystyin yliopisto aikoina. Jonne ja Petteri kilistivät maljaa minulle Aliisamme ja lausuivat, pienen mutta kauniin puheen. -Aliisalle, maailman kaunimmaille morsiammelle ja Myllytalojen parhaalle naiselle. Oh, olin otettu!

Lyyli hieman loukkaantui, kun häntä ei muistettu ollenkaan. Niimpä menin hänen luokseen ja sanoin: -Lyyli, minun mielestäni sinä olet tämän talon paras nainen, mutta tiedäthän sinä miehet... Tänään he halusivat vain mielistellä minua. Lyyli vain nyökkäsi. Sitten halasimme ja moiskautin vielä pusun anopilleni. Sillä nyt olisi H-Hetken aika!

(Tahdotko sinä, Aliisa Irmeli Santala ottaa mieheksesi ja aviopuolisoksesi Petteri Myllytalon, kunnes kuolema teidät eroittaa?) TAHDON! (Tahdotko sinä, Petteri Sakari Myllytalo ottaa Aliisan vaimoksesi, rakkaaksesi, niin vastoin kuin myötäkäymisissä?) .....(piiitkä hiljaisuus)...... TAHDON!

Nyt olimme virallisesti naimisissa! -Siittäs saat kun odotit joidenkin viskipullojen takia niin kauan, ennen kuin sanoit tahdon! Huusin Petterille leikkimielisesti ja tungin hänen suunsa täyteen maukasta hääkakkuamme.

TÄYDELLISTEN (Tunnelma katossa) häidemme jälkeen meitä tuli piiiitkä limusiini hakemaan pienelle "häämatkalle" läheiseen viidentähden hotelliin.Lyyli ja Jonne parka, kun joutuivat jäämään kotiin siivoamaan. Limusiinikin oltiin koristeltu niin kauniisti, mutta Petteri vain meinasi saada allergiakohtauksen noiden kukkasten takia.

Palasimme lomalta, ja pikkuhiljaa aloimme taas totutella normaaliin arkeen. Me hankittiin Petterin kanssa tietokoneilta molemmille omat työt, minä luonnontieteilijän uralta jätösasiantuntijaksi, ja Petteri rikollisuudelta salakuljettajaksi. Minun työt kyllä tyssäsivät suoraan pariksi kuukaudeksi, koska kun nousin tuolilta vatsani pompahti! Ei toki lihavuutta, vaan vauva todella ilmoitteli tulostaan.

Kävelin takaisin alakertaan ja kohtasin Lyylin matkalla. Lyyli kiinnitti ensimmäisenä huomion vaatteisiini.  -No mutta Aliisa, etkö löytänyt vaatekaapeista muita vaatteita, kuin minun vanhat äitiysvaatteet? Lyyli kysyi. -No katsos Lyyli kun, minä olen, aloin selittää. -ALIISA! SINÄ OLET RASKAANA! Lyyli kiljui. -Oletko pettänyt Petteriäni, ja kaiken kukkuraksi tullut siittä vielä raskaaksi!? Hyi sinua! Lyyli torui. -Voi ei, ei laisinkaan, Lyyli! Olet käsittänyt väärin, lapsi ON Petterin! Kiirehdin selittämään. -Ohoh, luulin Petterini olevan vielä... -Ei Lyyli, kyllä me jo yliopistossa oltiin niin. Pienen alkujärkytyksen jälkeen Lyyli kuitenkin tuli hirmuisen iloiseksi ja hoki: -Minähän saan lapsenlapsen! LAPSENLAPSEN!

Samana iltana myös Päivi kasvoi taaperoksi. Perheen kesken me järjestettiin pikku-Päiville pienet, vaaleanpunaiset synttärit.

Tälläiseksi Päivi sitten kasvoi. Tuli hirveän samanlaiseksi kuin äiti-Lyylinsä, niin ulkonäöltä kuin luonteeltaan. Päivi on hyvin siisti ja toimelias ja todella kiltti, aika vakava ja sitten koko Myllytalojen suvun piire: HIRVEÄN UJO!

Petteri sai heti ensimmäisenä työpäivänä ylennyksen salakuljettajasta RIKOLLISNEROKSI! Se tarkoittaa sitä, että hän on uran huipulla, ja toteuttanut elämäntoiveensa. Hyvä Petteri! Palkkaakin tulee 1925 § per päivä, eikä kimppakyydissäkään ole valittamista.

Äh! Miksei oma vauvani voisi jo syntyä! Kuumeeni kasvaa ja kasvaa. Onneksi sentään oli Päivi, jonka kanssa olin lähes kokoajan. Opetin hänet potalle ja kävelemään, luen hänelle satuja vaikka kuinka monta tuntia päivässä...Rakastan Päiviä! Tarvii kuitenkin antaa Lyylillekkin tilaa, sillä se olisi noloa, jos Päivi alkaisi kutsua minua äidiksi!

Päätin myös rempata Petterin vanhan huoneen päiville vaaleanpunaiseksi ja tehdä Päiville pienen muodonmuutoksen. Lyylinkin mielestä Päivi näytti nyt extra-söpöltä, mutta etuhiukset olisi kuulemma pitänyt leikata lyhyemmäksi. (pyh)

Oli myös aika järjestää toiset syntymäpäiväjuhlat, nimittäin Lyylille! Me oltiin Petterin kanssa ostettu Lyylille kaunis turkoosi mekko jo etukäteen lahjaksi, jotta hän saisi käyttää sitä syntymäpäivänään.

-OIH! Lähempänä itse vauvaa! Kiljaisin, kun vatsani pomppasi juuri ennen synttäri juhlien alkamista.

Ja iltakin saapui jo...Juhlat vietettiin jälleen aikalailla perheenkesken. Petteri vain oli kutsunut järjestämiinsä juhliin yhden vanhan ystävänsä. (Jonnen ja Aliisan välissä)

Jälleen another h-hetki! Lyyli pohdiskeli vielä hetken, miltä mahtaa näyttää vanhuksena. Huusin vieressä että: -Puhalla ne kynttilät niin nähdään. Ja sitten Lyyli kyyristyi (vaivaisen näköisesti) puhaltamaan!

Ja seuraavaksi mutrunaamainen mummeli tiuski ja tuiski ja ahmi kakkua. Eikai Lyylistä nyt tullut sellainen ilkeä mummo? Kysyin häneltä niin ystävällisesti kuin osasin MIKÄ häntä oikein vaivaa? -Voi Aliisa, anteeksi, en tarkoittanut olla vihainen. En vain pidä tästä joulu-mekosta, se on niin hiostavakin näin kesällä. Huokaisin helpotuksesta, sama vanha Lyyli se silti oli. -No, pianhan voit ottaa sen pois, sanoin.

Loppuillan vietimme ihan perheen kesken ja minä mietein, kuinka ihana perhe (tai oikeastaan suku) minulla on.

Parin päivän päästä oli laskettu aika. Synnytys käynnistyikin vain päivää ennen. Silloin hermoilin niiiin hirveästi! Sattuuko synyttäminen, onko lapsi terve, mitä sukupuolta?

Oi kuinka ihana pieni tyttövauvanen! Me annettiin Petterin kanssa sille nimeksi Heidi. Heidi Myllytalo, Petteri ja Aliisa Myllytalon esikoinen. Nyt mekin oltiin vanhempia! <3

Ja maailman onnellisimpia sellaisia! Miten voi olla jotain niin ihanaa, kuin pienet lapset? Haluan niitä lisää! Lisää ja lisää! Ainakin kymmenen!

Hieman tyyliään vaihtanut Lyylikin nautti suuresti lastenlapsiensa seurasta, vaikka oma taaperoikäinenkin vielä oli. Välillä arki olikin aikalailla hankalaa, kun pieni kokoajan ruokaa ja hyssyttelevä vaativa pikku-heidi ja Päivi-taapero, joka halusi kokoajan olla huomion keskipisteenä.

Jälleen kerran oli aika pitää synttäreitä. Tälläkertaa tuplasynttärit Päiville ja Heidille.

Tälläiseksi kasvoi Heidi! Vihii, katsokaa kuinka ohuet kulmakarvat! Heidi on: siisti, toimelias, erittäin leikkisä ja aikalailla kiltti ja MENEVÄ! On tainnut menevyytensä repiä minusta :D Niitä pisteitä oli jopa 5, kun lähes kaikilla muilla Myllytaloilla on yksi, korkeintaan 2. Jos ilmettäni ihmettelette, seuraan samalla Päivin kasvua :)

Tälläinen tuli tytöstä. Niin Lyylimäinen! (kasvonpiirteiltään) Aika ohuet huulet näyttää tytöllä olevan, keltäköhän nekin on perinyt?

Päiville rakennettiin oma jokatytön unelma prinsessa-huone yläkertaan. Seinät hän saa vasta teiniikäisenä. Se oli Lyylin määräys. Jotain hänen turvallisuuskysymyksiä, mutta niistä nyt otat selvää...

Myös Heidi oli puettu kesäiseen marimekon mekkoon, ja hiukset laitettu ponnarille. (kaunis ilme hänellä, muuten) Tässä hän on mummon kävelyopissa. Heidi saikin käyttöönsä Päivin vanhan "taapero-huoneen", mutta tulevaisuudessa hänen huoneensa siirtyy myös yläkertaan.

Minä opetin kullanmurun potalle ja Petteri koitti opettaa puhumaan, mutta lopulta minä opetin myös sen :) Ja jos ette ole vielä huomanneet, käytän jälleen näitä äitiysvaatteita. En toki huvikseni, vaan odotan jälleen vauvaa Päiville kaveriksi. Lyyli jälleen oli järkyttynyt. Hänen mielestään kuulisi syntyä vain yksi, korkeintaan kaksi lasta. Vaikka rakastan Lyyliä, en aio elää elämääni hänen ohjeiden mukaisesti. Hänen tarkoituksenaan oli hankkia vain Petteri, mutta sitten tuli vauvakuume ja syntyi Päivi. Ja nyt Lyyli varmaan kupsahtaakin vanhuuteen ennenkuin Päivi on edes 18 v. Minä en halua sitä!

Äitiyslomallani hoitelin paljon kodin asioita. Osasin kaikki hommani, miehisetkin. Korjailin ja siivoilin ja ennenkaikkea hoidin lapsia. Itseasiassa se oli mukavaa touhua. Siksi aloinkin miettiä, miltä se tuntuisi jokapäivä. Jos jäisin vakituiseksi kotiäidiksi? Petterihän saa niin hyvää palkkaa, mutta olisiko sitten minun yliopisto opiskelut täysin turhaa? NO EI! Tapasinhan minä yliopistossa Petterin!

Jos jäisin, niin mitenköhän Lyyli siihen suhtautuisi? Tiedän, että hän on koko elämänsä haaveillut kotiäitiydestä, mutta vieläkin käy töissä, vaikka olisi hän jo eläkepäivänsä ansainnut! Lyyli kyllä sai ylennyksen yliopiston professoriksi, mutta väsymys alkoi näkyä hänen suorituksissaan. Töiden jälkeen kylpyyn ja pehkuihin. Siinä se.

Vatsani oli kasvanut jälleen. Äitiyslomaa oli enää vähän jäljellä ja päätin hankkia itselleni ystävän. Loikoilin aurinkotuolissa ja näin postelijoonin tulevan, ja iloisena menin juttelemaan hänelle. Hän näytti kuitenkin jotenkin oudolta? No mutta, ystäviä tarvitaan, oli ne minkä näköisiä tahansa.

Posteljoonin tapaamisen jälkeen minulla oli outo tunne. Vatsaani alkoi vääntää hirveästi! En tiennyt mitä tapahtuu...Koska eihän se voi... Ei kai nyt jo!?

Olin oikeassa! Oli synnytyksen aika, vaikka lääkärit olivat sanoneet synnytyksen käynnistyvän vasta viikkojen päästä! Kuitenkin syntyi poika, joka sai nimekseen Timo. Minun silmiini hän näytti terveeltä, mutta meille lähetettiin maanantaiksi aika tarkistuksiin. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa, koska Timo on niin ihana poika! Ehkä hieman hiljainen ja se minua pelottaa.

Sain laitettua Timon pinnasänkyyn juuri ennen kuin tapahtui jälleen jotain kauheaa. Kuin salama tyhjältä taivaalta iski minuun, ja sain HIRVEÄN sähköshokin. Vaikka olin sisällä! Kaikki alkoi kun näin sen posteljoonin...Onko se hänen syytään?

Ja Lyyli näki lattialla julmasti haisevan kasan. Mitä täällä oikein on tekeillä!? Siittä ensikerralla...MUAHAAHAAAAAHAAA, kuului julma nauru ikkunan takaa.